Oikea suunta

Maskun sosialidemokraatit ovat oivaltaneet sen, mistä nykyisessä kuntauudistuksessa on kysymys. Kaikki ovat keskittyneet puolustamaan tai vastustamaan ministeriön kuntamallia, vaikka mallin tarkoitus on saada kunnat tuntemaan oma tilansa ja tekemään siitä johtopäätökset.
Rannikkoseutu kirjoitti tänään (7.3.) miten Maskun demariyhdistys on tehnyt päätöksen aloittaa neuvottelut Raision ja Naantalin kanssa mahdollisesta kuntaliitoksesta.
Onnittelen.

Turun velat 1,2 miljardia euroa

Turku ja Raisio ovat juuri julkistaneet viime vuoden tilinpäätöksensä. Molemmat kaupungit ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Tulos on ennakoitua parempi ja talous jokseenkin tasapainossa.
  Turun kokonaiskuva on kuitenkin kovin toinen, jos konserniluvut otetaan mukaan. Turku ilmoittaa velkamääräkseen 1866 euroa per asukas. Kun koko konsernin velkamäärä lasketaan yhteen, Turku on vastuussa jo yli 1,2 miljardin euron veloista. Se tekee yli 6200 euroa per asukas.
Viime vuoden lukuihin voidaan olla nyt  tyytyväisiä, jos hyväksytään, että tulos syntyi sattumalta. Sattumalta sekä Turun että Raision keräämät yhteisöverotulot olivat 40 prosenttia suuremmat, mitä oli arvioitu. 

  Olipa maassa hyvät tai huonot ajat, kunnan kulut jatkavat kasvuaan.  Päättäjien epäkiitolinen tehtävä on  etsiä lisää rahaa  - tyydyttää  julkisen talouden nälkää, joka on kyltymätön.

Turun tilinpäätökseen merkityt käyttömenot kasvoivat 4,9 % ja Raision 5%.  Siitä huolimatta, että talouden uhkakuvat olivat ja ovat vakavat. 
Asiantuntijat ovat jo pitkään varoittaneet, että julkisen talouden menojen kasvu vie pohjan  teollisuuden kehitykseltä. Se vaarantaa investoinnit, imee entistä suuremman osan tulevasta työvoimasta, leikkaa yksityistä kysyntää ja velkaannuttaa maata entisestään. Lamassa julkisen talouden pitäisi lieventää markkioiden laskua. Nyt  suuri valtionvelka itse vetää markkinoita alas.

 Turku-konsernin velkamäärä oli viime vuonna yli 6200 euroa per asukas. Turku on rakentanut  isoja ylikunnallisia, mm. vesihuollosta, jätevedestä ja jätteistä huolehtivia yhtiöitä, joiden koko liiketoiminta ei näy enää kaupungin tilinpäätöksessä.
Se on menneinä vuosina lainannut rahaa  yhtiöilleen, mikä saa kaupungin nettovelkamäärän kehityksen näyttämään myönteiseltä.
Talouden kokonaiskuva ei  avaudu ulkopuolisille yksin tilinpäätöslukujen perusteella. Edes osakuusyhtiöiden taseita lukemalla ei löydy velan kokonaismäärää. Turku Energia ja satama ovat tuottavia yksiköitä eivätkä kovin velkaantunteita.
Kuntalainen, joka haluaa tietää Turun taloudellisen aseman, pitää pystyä arvioimaan myös sen yhtöitten liiketoiminnan laajuutta, riskiä ja suurten velkojen maksukykyä. Niitä tietoja ei helposti löydy.
Kuntien tilinpäätökset on laadittu  saman kartan ja yhtenäisten ohjeiden mukaan, mutta pian vain he saavat ja osaavat tulkita niitä, jotka ovat itse vastuussa tuloksesta ja kunna tulevasta kehityksestä. Turussa päättäjien puheet ovat usein myyntimiesten puheita.
Miksi kuntaliitoskeskustelussa puhutaan kovin vähän rahasta? Aikana, jolloin maan velkakierrettä yritetään katkaista,  säilyttää maan uskottavuus, luoda uskoa investointien kasvuun ja uusien työpaikkojen syntymiseen,  suuressa kuntauudistuksessa taloudesta ei puhuta juuri mitään.  Kaikkien talous tuntuu olevan yhtäkkiä kunnossa.
Turkua on pidetään naapureissa vastenmielisenä yhteistyökumppanina.  Siihen Turun kannattaisi suhtautua vakavasti. Naapureilla on käsitys, että Turku ei hallitse menojen ja henkilökunnan määrän kasvua. Ei hallitsekaan, mutta se osaa selittää asioita parhain päin.  
  Turku asennoituu ylimielisesti naapureihin ikään kuin niiden asukkaat olisivat jotenkin vähäarvoisempia kuin turkulaiset. Puheet parasiiteista kuvaavat vain asennetta, koska todellista pohjaa syytöksille ei ole. Siitä Turku itse on pitänyt huolen. Yhteistyön ehtona on aina ollut, että naapurit maksavat osansan kaikaista kuluista korkojen kanssa.
Mutta mistä turkulaiset oikeita tietoja voisivat saada? Eivät mistään.  Koko seudun etu olisi  se, että  perusasioista voitaisiin olla yhtä mieltä. Enkä tarkoita, että naappureitten pitäisi ratkaista kummalla puolella  tuomiokirkko on Aurajokea.
Kuka tai mikä taho olisi sopiva arvioimaan Turun talouden tilaa,  kestävyyttä ja kilpalukykyä?  Erityisesti pitäisi verrata organisaation tehoa ja laajuutta maan muihin suuriin kaupunkeihin nähden. Pääministeri  piti Turun seutua esimerkkinä, missä kuntaliitoksia pitää saada kiireesti aikaan. Mistä hän oli huolissaan? Turun suuresta velkamäärästäkö?
Myös Raision ja Naantalin talouden kestokyky pitkälla aikavälillä pitää antaa ulkopuolisten arvioitavaksi.  Kuntien taloudelle pitää asettaa rajat, joita ei ylitetä eikä unohdeta.
Yrityksissäkin vaihtuvat johtajat, jos laskelmat pettävät tai menokuri ei pidä.

Turkukonsernin velka on merkitty viimeisellä sivulla.

Talouskehitys näyttää  hyvältä, jos konsernivelkojen määrää ei lasketa.

Sorsan ja telkän taistelua kylpypaikasta

Telkkäpariskunnan  uima-allas kärsi kylmistä pakkasöistä. Aamulla oli hyvinkin ahdasta kun sorsatkin  tunkivat avantoon soidinmenot mielessä.
Pahoittelen, että nauhasta puuttuvat alkuperäiset luontoäänet.
Tämä pätkä on tallennettu Samsung Calaxy- puhelimella kaukoputken läpi...

Mistä tuloja paikallislehdille?

Loviisan Sanomien päätoimittaja ja paikallislehtien yleispuuhamies Arto Henriksson esitti minulle jokin aika sitten ajatuksen, että ryhtyisin pohtimaan miten pienet lehdet tulevaisuudessa voisivat saada enemmän tuottoja sähköisestä mediasta. Vaikka en uskaltanut hänelle luvata mitään, jäi ajatus kuitenkin vaivaamaan.
Koska edelleenkään minulla ei ole valmista esitettävää aiheesta, ajattelin tunnettujen it-gurujen tavoin laitaa keskeneräiset ideani yleiseen jakeluun,  teille päätoimittajille, jotka olette muutenkin lähellä aihetta. En odota, että vielä tästä avauksesta lehdille syntyy Bil Gatesin kaltaista bisnestä, mutta arvokalaa kannattaa  pyytää, vaikkei aina saisikaan.
Tässä  muutamia ajatuksiani  pohdittavaksi ja jatkojalostettavaksi:
Me vanhat lehdentekijät tunnistamme -  pelkistetysti ilmaistuna - lehden siitä, että sillä on oma toimitus, oma myyntiorganisaatio sekä oma ilmoitusten ja sivujen valmistus.  Paino ja jakelu kuuluvat asiaan, mutta harvalla pienellä lehdellä on organisaatiossa näistä kumpaakaan.
 Uskommen, että  kiinnosavat uutiset tuovat lukijoita, joiden lähelle ilmoittajat haluavat päästä. Näistä syntyy tilauksia ja tästä syystä onnistumme myymään ilmoitustilaa.
Sähköisen median kanssa olemme ongelmissa. Nekin sivut pitää toimittaa, valmistaa ja sinnekin pitää myydä ilmoituksia. Oma väki ei halua nettisivuja tehdä ja ilmoittajat eivät halua nettilehden ilmoituksista maksaa.
Arto on uuden median hyvä asiantuntija. Hän on kokeillut monia  asioita. Hän myös perehtynyt vasta tulossa olevia mahdollisuuksiin. Häntä meidän kannattaa kuunnella jatkossa.
Itse unohtaisin  koko paikallislehtiajatuksen kun puhutaan  ilmoituksista ja sen tuotoista netissä. Toki k-kauppiaan linkki voidaan laittaa, mutta se tehdään palvelu- eikä ansaintamielessä.
 Kuinka moni teistä on tutustunut Googlen AdSense-järjestelmään? (google.mainokset sivullesi) Niitä ilmoituksia on tälläkin sivulla. Jokainen yritys (ei yksityinen henkilö) voi tehdä verkossa sopimuksen Googlen ilmoituksista omille verkkosivuilleen.  Ainoa rajoite lienee, että itse et saa klikkailla näitä mainoksia.
Ilmoitusmyyjänä ei olekaan enää lehden oma henkilökunta, vaan "mainostoimisto" Google. Hintakaan ei ole lehden määräysvallassa.   Mutta onko lehdillä varaa jättää noitakaan klikkauksia hyödyntämättä.
Jos suostutaan siihen, ettei enää myydä itse ilmoituksia eikä edes niitä hinnoitella, täytynee myös ajattelutapaa itse päätuotteesta; jutusta tai uutisesta muuttaa. Nyt me teemme jutun, pistämme sen lehteen ja verkkosivulle  miettimättä, miten se lukijan kohtaa vai kohtaako lainkaan.
AdSense-ilmoituksen vaihtuvan ilmoituksen idea on jutun aiheessa. Jos aihe liittyy matkailuun, ilmoituksessa vaihtuvat matkatoimistojen ja lentoyhtiöitten tarjoukset. Jos kirjoitat urheilusta, hyppäävät Adidaksen tossut ilmoitukseen. Kirjoitapa lintujen parittelusta ja soidinmenoista, et ehkä arvaakaa mitä tarjouksia sivullasi on. No onneksi voit asettaa myös rajoituksia kenelle suunnattuja ilmoituksia sivuillasi on. Voit myös keskeyttää tai lopettaa ilmoitusten julkaisun milloin haluat.
Tässä järjestelmässä ei siis ole tärkeää se,  minkä lehden sivuilla, missäpäin Suomea tai kuinka usein lehti ilmestyy, vaan se mitä aihetta kirjoitus koskee.  Yllättävästi sivullesi osuvat myös oman paikkakunnan tarjoukset.
Lehdessä ja toimituksissa on mietittävä monta asiaa uudelleen, jos lehden tulonmuodostus on joskus edellä kuvatuista seikoista riippuvainen.
Minusta paikallislehtienkin on ymmärrettävä sosiaalinen media uudella tavalla. Se ei ole vain valtaisa määrä epämääräisiä  ryhmiä ja keskustelupalstoja. Sinne vain on mentävä. Oikein oivallettuna siellä on paikallislehdillekin paljon mahdollisuuksia.

Pelkkä oma sivu Facebookissakaan ei riitä, vaikka jokaisella lehdellä sellainen pitää jo olla.  Ideana on se, että  lehden työntekijät ovat mukana mahdollisimman monessa   ryhmässä. Kun kukin siirtää linkin omasta jutusta useiden ryhmien sivuille, ryhmän käyttäjät vyöryvät  paikallislehden nettisivuille. Siitä hyötyy lehti ja mahdollisesti lehden sivuilla olevat mainostajat. Se on tarjouksen kiinnostavuudesta kiinni. Samalla tavalla kuin päätoimittajat nyt linkittävät Ilta-Sanomien uutisia sivuilleen, miksi hän ei linkittäisi omaa pääkirjoitusta ryhmään Ilta-Sanomat?
  Itse olen laittanut muutaman metsästysaiheisen kirjoituksen ja kuvan 5000 jäsenen ryhmään Metsästäjät. Voitte arvata millainen vipinä blogin sivuilla on käynyt, kun alan harrastajat ovat tutustuneet linkkiin tarkemmin minun blogissani. Tilastossa näkyvät kävijäpiikit imartelevat. Kävijöitä on Venäjältä, USA:sta, Ruotsista...
Uskon, että  tämä kirjoitus ryhmässä Paikallislehtien Päätoimittajayhdistys PPy, sivuni kävijämäärä - ja mainosten klikkaajien määrä - kasvaa jälleen. Tervetuloa!
Sanomalehtien liitossa käytiin minun pj-kaudella periaatteellista keskustelua siitä, saako Google laittaa sivuilleen paikallislehtien uutisotsikoita. Uutista klikkaamalla lukija siirtyisi lehden omalle sivulle sitä lukemaan. Sanomalehtien liitossa otimme silloin ainoan mahdollisen kannan eli Googlen pitää kysyä sitä lehdiltä. Liitolla ei ole mandaattia lupaa antaa.
Nyt suosittelisin lehtiä olemaan itse aktiivisia ja sopimaan Googlen kanssa otsikoiden käyttöoikeudesta. Silloin paikallislehtien otsikoita vilahtaisi Nokian, Samsungin ja Applen kännyköiden etusivulla.
Niitä potentiaalisia paikallisen jutun lukijoita pitää metsästää kaikkialta sähköisestä maailmasta. Mitä väliä sillä on, kuka sitä lukee kunhan lukee.

No, tämä on siis vain yksi ansaintavaihtoehto. Lisäksi meidän pitää tutkia, miten netin maksutavat kehittyvät. Artolla on jo kokemusta sellaisesta, että voi ladata puhelimella verkkorahaksi esimerkiksi yhden euron ja sillä eurolla voin ostaa suuren määrän juttuja, kuvia tai palveluita, joiden hinta on sentin tai kaksi. Silloin meidän tulee miettiä myös sitä, kannattaako kaikkia juttuja jakaa ilmaiseksi verkossa.
Minusta lehden julkaistut ja julkaisemattomat kuvat ovat arvo sinänsä. Näen silmissäni vielä päivän, jolloin lehde kuva-arkistosta kaikki voivat ladata kuvia omaan yksityiskäyttöönsä mitättömästä hinnasta. Mutta, jos niitä klikkaajia on tuhansia tai satoja tuhansia, silloin siitä sentitistä ja kahdesta tulee bisnes.
Kommentoikaa, mitä ajatuksia itsellänne on aiheesta..
Hyvää kevättä!

Juha

Kameran vangitsemaa

Ohessa pieni videokooste peuran ruokintapaikalta. Vaikka kameraa eläimet eivät pelkää, niin joka kerta ne sen käynnistymisen havaitsevat.

Kalastusta talvella

Viime talvena Merimaskun Taattistenjärvessä happi oli vähissä. Ensimmäisiin suliin paikkoihin tuli kalaa runsaasti. Pientä roskakalaa on nostettiin iso määrä   jäälle lyhyessä ajassa ketuille ja minkeille syötettäväksi.

Merikotkan ruokailu.mov

Tällä merikotkalla oli viime kevään jäillä rengas jalassa. Helsingin yliopistosta saamani kirjeen mukaan lintu oli rengastettu Uudenkaupungin ja Rauman välillä vuonna 2005. Odottelen jospa sama näytelmä toistuisi yhtä usein myös tänä keväänä.

Telkän soidintanssi

Vesi on vapautunut saunarannassa sen verran, että pian toivon tämän viime kevään kahden viikon rituaalin toistuvan olohuoneen ikkunnassa.

Kummallinen Yle

Oletko yhtä kiusaantunut aamun uutisista kuin minä? Seitsemän uutiset ovat ihan mielenkiintoiset otsikoinen ja taustoineen. Siihen se sitten loppuukin. Koko aamun kuuntelet yhdet ja samat toisintona.
No, töihin on lähes jokaisen mentävä. Istut autoon ja kuuntelet uutiset. Samat nauhat pyörivät sielläkin. Kuvan voit kuvitella aamun tv-lähetykisistä.
Entä oletko huomannut miten myöhään lauantaina alkaa lähetys Ylen kanavilla. Kun kerrankin voisit aamulla katsoa rauhassa maailman viime hetken tapahtumat, Ylen kanavilla pyöriin uutisruutu niistä samoista uutisista, joista eilen sait tarpeeksesi.
Yleisradion ohjelmatarjontaa säätelevät toimittajien työvuorot, viikonloppukorvaukset ja palveluajatus, joka ei perustu kuluttajan toiveisiin vaan talon omiin veltostuneisiin toimintatapoihin.  Samoja nopeasti toistuvia uutisia perustellaan sillä, että näin taataan kaikille mahdollisuus kuulla uutinen. Ihmiset kun niin satunnaisesti osuvat television ääreen. Totta.
Mutta toisaalta se kertoo myös siitä, että Ylen 10 minuutin lähetykseen valitsemat aiheet ovat ainoita oikeita uutisia, joiden jatkuvat toistaminen on perusteltua.
Ne, jotka katsovat ulkomaisia tv-kanavia huomaavat, että siellä uutisia tulee yhdeltä kanavalta koko ajan tai vähintään  neljä kertaa tunnissa. Siellä ei toisteta samoja nauhoja koko aamupäivä, vain pari tärkeintä toistuu ja muut ovat vaihtuvia ja ajankohtaisia.
Meillä Suomessa tehtiin vakava virhe  kun hyväksyttiin laki, joka turvaa yleisradion rahoituksen ilman vastuuta katsojille ja kuuntelijoille. Ja nekin maksavat, vaikka eivät omista eivätkä katso ylen ohjelmia verkosta eivätä televisiosta.
Uskon, että Ylellä ei ole vaikeutta hukata saamiaan varoja, mutta uskon myös, että ohjelmatarjonta vastaa entistä huonommin kuluttajan näkemystä. Kaikki hyvä - mikä tarkoittaa taloudellisesti kannattavaa - siirtyy maksullisille kanaville. Ja se mikä ei kelpaa maksullisten kanavien tuottajille on halpaa ja sopii Ylen toiminta-ajatukseen kaiken kattavasta - ja kelpuuttavasta - ohjelmatarjonnasta.
Kyllä sanomalehtiä on syyllistynyt samaan kuin Yleisradio. Kun toimittajien annetaan eristäytyä yksin omaan norsuunluutorniinsa syntyy taatusti omaperäisiä juttuja, mutta valitettavasti ne ovat kaukana lukijan kiinnostuksesta.
Sitten kun lukijat lähtevät ja rahat loppuvat, torni murtuu. Silloin on jälleen kiinnostuttava oikeasti niistä, jotka sen leivän antavat. Kuluttajat.
Ylellä ei sitä pelkoa ole. Sen leipä on lakiin on kirjattu. Vielä paremmin sillä menisi, jos sen ei tarvitsi ottaa vastaan katsojien valituksia.
Vanhana toimittajana en jaksa uskoa Yleisradion jaloon ajatukseen palvella aivan kaikkia kuluttajia omalla ei kaupallisella ohjelmistollaan. Ei kaupallinen ohjelmisto on ehdottoman tärkeää. Markkinoita ei pidä sotkea uutisiin eikä uutisilla tukea vain markkinoita. Mutta oikeasti helppo raha veltostuttaa, lisää byrokratiaa ja tekee kaikenlaisen muutoksen mahdottomaksi.
Euro ja yleisö ovat median paras konsultti. On sääli, että Yle vapautetaan katsojistaan ja kuuntelijoistaan kokonaan. Millä se itsekään enää mittaa, mitä sen ohjelmista ajatellaan. Se on kuitenkin ollut ennen journalistin innostuksen  lähde.
Ei muuten, mutta klo 9.00 ja samat uutiset tulevat juuri kuudetta kertaa tänä aamuna.

Millä eväillä, Raisio?

Raisiolaisista neljä viidestä vastustaa nykyisten kuntarajojen muuttamista. Vastaus ei liene yllätys.
Kuntaliitoksiin on helppo vasta tunnepohjalta. Kukaan ei halua horjuttaa nykyistä mukavuusaluetta. Nykyisillä tunteilla ja tuoksuilla  halutaan  jatkaa.
Mutta eikö ensin pitäisi näyttää, mitä kuntalaisilta vaaditaan, jos jatketaan itsenäisenä. Sitten luvun viereen, miten menisi yhdessä muiden kanssa. Talousluvuthan eivät  synny kunnanhallituksessa enemmistöpäätöksellä. Eurot ovat voimasuhteista riippumattomia.

Kuntauudistuksen pohjatietoja jakavan valtiovarainministeriön sivulla on talulukko ja jonkinlainen ennuste Raision talouden tilasta vuonna 2020 (Liite). Sen mukaan Raision verotulot kasvavat nykyisestä 100 miljoonasta eurosta ja 140 miljoonaan euroon 8 vuodessa . Siinä on utopistinen 40 prosentin kasvu.
Talous ei pysy silläkään tasapainossa. Taksoja on nostettava vielä enemmän. Miten paljon? Voisiko kamreeri vastata lehtien palstoilla?
Vaikka verotuloennuste olisi pielessä, nykyinen menojen kasvuvauhti 4 prosenttia vuodessa nostaa menoja yli 25 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Kuntakyselyyn ehdoksi pitää laittaa, että kiinteistöveroa, vesi- ja jätevesitaksoja sekä kiinteistöveroa  nostetaan 40 prosenttia kun jatketaan itsenäisenä? Veroprosentti olisi silloin 24,5. Miten jatketaan?
Onko muita laskelmia olemassa? Miksi niistä ei keskustella? Tässä uudistuksessa ei varmasti riitä  pelkkä tyytyväisyys yksimielisyydestä, että ei liitytä.
Turku ei ole eritellyt asioitaan  yhtään paremmin. Tavanomaiset viisivuotisennusteet on syytä hylätä kun yhden vuoden talousarviokaan  ei osu kohdilleen. Sen se budjetti kuitenkin todistaa, että päättäjät eivät hallitse menoja. Niiden kasvuun vain yritetään sopeutua taksoja ja veroja korottmalla. Niinkään ei voi jatkua loputtomiin.

Kuntaliitos ei ole vain tunne- tai makukysymys, se  on lähinnä taloudellinen ratkaisu. Kunta, joka ei pysty osoittamaan selviytyvänsä taloudellisesti, menettää itenäisyytensä. Yrityselämässäkin sellainen hoidetaan konkurssin kautta.
Turun suurkunnan perustamista voidaan tukea tai vastustaa vain taloudellisin perustein. Naapureiden on osoitettava Turun talouden heikkoudet ja näytettävä oman kunnan selviytymismahdollisuudet kaikissa suhdanteissa. Jos taloudellisia argumetteja vastustaa ei ole, on johtopäätös, että liitokset ovat  järkeviä. Ja talouden kannalta järkeviä päätöksiä nyt tehdään vaikka väkisin.
Raisiossa ja Naantalissa päitäisi ymmärtää, että meneillään valtava asennemuutoskampanja suurten kuntien puolesta. Valta osa väestöstä jo asuu suurkunnissa. Vastustajat ovat jo vähemmistössä. Hymistely omissa porukoissa ei enää riitä.

Raision pitää  siis laittaa omat luvut ja käsitykset Turun luvuista näkyviin.   Itse epäilen, että haasteet ovat  liian kovat Raisiossa ja kunnissa yleensä. Kunnat ovat lakiensa, sääntöjensä ja tapojensa vanki.

Lasten ja lastenlasten tulevaisuudesta tässä vain on kysymys.

Tämän taulukko ei  todista, että Raisio voisi jatkaa itsenäisenä. Päättäjien on se tehtävä.

Katso myös näitä linkkejä:
http://www.vm.fi/vm/fi/15_kunta_asiat/01_kuntatalous/02_kehitysarviot/index.jsp
http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20120206Elinvo/name.jsp

Hassut kuntalaskelmat

Valtiovarainministeriön kuntauudistussivuilta löytyy tarkkaa kuntakohtaista tietoa talouskehityksestä ensi vuosikymmenelle asti. Ohessa kuntakohtaisesta exeltaulukosta poimittu Raision, Naantalin ja Turun kehitysennuste.
Sen mukaan Turku  pystyisi jo muutamassa vuodessa maksamaan kaiken velkansa pois, mutta kuntatalouden alijäämä painuisi huikeaan 2,8  miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä.
Sen ensi vuoden tilinpäätös tipahtaisi  miinukselle. Sen jälkeen alijäämä kasvaisi vuosi vuodelta niin, että pelkän vuoden 2025 alijäämä olisi jo 860.000 miljoona  euroa. Kumulatiivinen alijäämä olisi jo 850.000 euroa asukasta kohti.
Turun vuosikate olisi kuitenkin yhä  70 miljoonaa euroa. Tuloksen romahduttaa vuodelle 2020 merkitty 900 miljoonan euron suuruiset poistot. Viime vuonna poistojen osuus oli vain 93 miljoonaa euroa ja vuosikate 99 miljoonaa euroa.
Tulos saadaan aikaiseksi kasvattamalla Turun kumulatiivisia poistoja 29 prosentilla vuodessa. Valtaisan alijäämän vastapainoksi Turku olisi parissa vuodessa velaton kapunki.
Tutkikaa oheisia lukuja ja ihmetelkää.
Raision ja Naantalin tilanne kehitys näyttäisi kulkevan hieman eri tavalla. Raision talous näytää tasapainoiselta kun Naantalin alijäämä syvenee. Kuntien poistokehitys on laskelmassa toisistaan poikkeava.  Raision poistojen määrä laskee reilusti. Naantalin taas kasvaa 10 prosentilla joka vuosi.
Taulukot on ilmeisesti tarkoitettu kuntatalouden kanssa painiville vain työkaluksi. Sinisellä pohjalle olevia arvoja voit muuttaa.  Jos lukuja katsoo tarkemmin ne on vedetty suoraan kahden vertailussa olevan vuoden pohjalta. Turun poistojen määrä kasvoi 2009-2010 29 prosenttia. Se on siirtynyt suoraan myös taulukoihin vuoteen 2020 asti.

Kataisen Naantali ja Raisio

Pääministeri Jyrki Katainen nosti tv-haastattelussa  varsinaissuomalaisten yllätykseksi Kaarinan, Raision ja Naantalin esimerkiksi suuren alueellisen kuntaliitoksen tarpeellisuudesta. Kataisen näkemys ei käy esimerkistä siitä, kuinka kuntia ajetaan yhteen kuin käärmettä pyssyyn keinoja kaihtamatta. Kysymys on jostakin muusta, jota etenkin raisiolaisten ja naantalilaisten poliitikkojen on syytä miettiä.
Ex-kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen huuti erillistä valtakunnansovittelijaa Turun seudulle ennen, kuin neuvotteluja Paras-hankkeesta oli naapureitten kanssa edes käynnistetty. Pukkinen ymmärsi alusta pitäen, ettei naapureitten kanssa ole menestymisen mahdollisuuksia, koska Turulla ei ole mitään, mitä muilla jo ei olisi. Kylmä velkainen käsi ja pöhöttönyt tehoton Turku ei kelpaa sulhaseksi kenellekään.
Pukkinen kuitenkin näki kuinka heikko naapurikuntien edustus on puolueissa ja eduskunnassa. Varsinais-Suomen kansanedustajat paria poikkeusta lukuun ottamatta puhuvat kaikki yhtä kieltä Turun kasvun tarpeellisuudesta. Maakuntahallinnossa tahti on sama. Maakunnalliset luottamusmiehet eivät vie viestiä eteenpäin, sen tekee maakuntajohtaja Juho Savon johdolla hänen virkamiesjoukkueensa. Fiksusti ja maltillisesti kuitenkin.
Kataisen tv-esiintyminen kertoo sen, että Turku on lobbauksessaan onnistunut. Mutta, jos Turku asetetaan maakuntien omilla sivuilla (http://www.varsinais-suomi.fi/) olevien tunnuslukujen kanssa samalle viivalle Tampereen kanssa, nähdään, ettei Raisio, Kaarina ja Naantali tarvitse kuntaliitosta. Se on Turku, jonka pitäisi pistää itsensä  laihdutuskuurille.
Se on totta, että naapurien sulauttamisella Turun väkiluku kasvaisi, ikärakenne nuorentuisi, koulutetun väkimäärän keskiarvo nousisi, mutta julkinen hallinto olisi yhä yhtä julmetun suurta kuin ennenkin. Liitoksen jälkeen Turun olisi  helpompi vähentää virkamiesten määrää tarvittavilla tuhansilla henkilöillä, mutta liitossopimuksilla on tähän asti taattu työntekijöiden työsuhde viideksi vuodeksi.  Sen vuoksi Turun pitää tehdä laihdutustoimet ennen liitosta ja siitäkin huolimatta, vaikka liitoksia ei tulisikaan.
Kuntien ylisuurta hallintoa ei kuitenkaan päästä purkamaan niin pitkään, kuin kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa olevat voivat olla itse päättämässä kaupunginvaltuustossa. Jääviydestä ollaan hyvin tarkkoja, jos valtuutettu tai perheenjäsen on lähellä yritystä, jonka kanssa kunta toimii, mutta jos henkilö on valtion tai kunnan palveluksessa tai hänen puolisonsa saa toimeentulonsa kaupungilta, sitä eivät säännöt vahdi kovin tarkasti.
Kuntien menot ovat kasvaneet hyvinä ja huonoina aikoina. On tosi harvoja vuosia, jolloin menojen kasvu on saatu pysymään edes edellisen vuoden tasolla saati, että menot olisivat pienentyneet.
No, kaikki tietävät, ettei suomalaista sairaanhoitoa, vanhustenhuoltoa, päiväkotia tai edes yleishallintoa johdeta niin kuin yrityksiä, vaan organisaatiot sanelevat ehdot, mitkä valtuuston pitää hyväksyä. Nykyiseen menoon eivät ole tyytyväisiä asiakkaat eivätkä veronmaksajat.
Se on nurinkurista. Ja yhä useampi valtuutettu ja virkamies sanoo ääneen, ettei menoja voi leikata tai ettei taloutta voida tehokkaammin hoitaa. Sellaisten valtuutettujen ja virkamiesten pitää jättää paikkansa, sillä juuri he pystyvät asenteellaan estämään muutokset.
Mutta nyt pitäisi Naantalista ja Rasiosta olla jo lähetys matkalla Helsinkiin Kataisen ja muiden ministereiden puheille. Turkulaisten antamille tiedoille pitää esittää vaihtoehdot, jos niitä on olemassa.
Pelkkä passiivinen vastarinta ei enää riitä.

Hyvä paikallislehti

Lehtien haasteita pitää pohtia yksin ja yhdessä. Kuvassa kokeneet päätoimittajat  Arto Henriksson, Aapo Viitala  ja Matti Kauhanen.

Ylen aamu-tv:ssä oli positiivinen välähdys Itä-Suomen paikallislehdistä. Lehtiä haastavat juuri nyt  tilausmaksun arvonlisävero tai lukijoiden ikääntyminen. Myös kuntaliitokset ja sen myötä aseman muuttuminen mietityttävät. Pieni takapakkikin voi kuitenkin olla vain vauhdinotto uuteen menestykseen.
Uutisesta sain kimmokkeen pohtia aihetta vähän enemmän.
Lehdissähän lehden sisällön määrittelee toimitus päätoimittajan johdolla tai ilman. Niin sen tuleekin olla. Mutta miten lehti on määritelmäänsä tullut. Onko se syntynyt laajan kontaktiverkoston, lukijatutkimusten ja alan kokemuksesta vai onko se  epämääräisempi  ns. sisäsyntyinen, talon työntekijöiden yhteinen näkemys? Ns. talon tapa, joka vaihtelee riippuen siitä, ketkä kulloinkin ovat juttuja tekemässä.
Pidän jälkimmäistä tapaa todellisenaja hieman huolestuttavanakin lehden tulevaisuuden kannalta. Olen itse tehnyt lehteä 30 vuotta ja lisäksi ratkonut monenlaisia lehden tekemiseen ja kustantamiseen liittyviä murheita. Olen nähnyt miten monet yksilölliset ja inhimilliset tekijät ohjaavat toimintakulttuuria ja synnyttävät käytäntöjä, jotka eivät perustu oikein mihinkään.
Onneksi tekniikka  on muuttunut niin paljon, että joka lehti on joutunut opettelemaan jotakin uutta. Onneksi on tullut netti ja sähköiset julkaisujärjestelmät, jotka ovat pakottaneet muuttamaan vanhoja valmistusmenetelmiä. Lehdistä on poistunut kokonaisia ammattikuntia ja tilalle on tullut uusia entistä monialaisempia ammattilaisia. Koko lehti syntyy enemmän  ryhmätyön tuloksena kuin ennen. Kun kaikki osaavat tehdä samoja asioita ja enemmän myös toisten töitä kuin ennen, myös lehden tuotanto on joustava ja yllätyksiin sopeutuva.
Mutta edelleen peruskysymys on se, miten lehdessä päätetään ja valikoidaan mitä lehdessä on. Jos olette katsoneet maakuntalehtiä, ne pyrkivät tuottavamaan sivuilleen kaiken, mikä  sähköisessä mediassa pyörinyt jo jonkin aikaa. Lehdet tavoittelevat täydellisyyttä kertomalla senkin, mikä on jo yleisesti tiedossa. Ainakin minusta tuntuu, että yhä pienempi osa resursseista käytetään omien uutisten synnyttämiseen ja yhteiskunnallisesti tärkeiden aiheiden esiin nostamiseen. Ei ole aikaa tutkia eikä siihen tunnu olevan lukijoilla kiinnostustakaan. Kaikki pitää kertoa lyhyesti ja napakasti. Määrä korvaa laadun.
Näin ei todellisuudessa kuitenkaan ole. Lukijat odottavat paitsi lukuelämyksiä myös uutisia, joihin he voivat luottaa. Väärien tietojen jakamisessa on vielä lohduttavaa se, että ne voi korjata. Mutta miten korjata uutinen, joka on vain osatotuus asiasta? Siinähän ei ole edes asiavirhettä. Niitä uutisia meillä on perinteisissäkin päivälehdissä yhä enemmän.
Sosiaalinen media vie lukijoitaan metsään yksipuolisen tiedon levittämisessä. Siellä on kirjava joukko yhden asian liikkeitä. Sadat  ja tuhannet klikkaukset antavat harhan, että  kaikki ovat tätä mieltä.
Tämän aamun aiheeseen liityen paikallislehdillä ei ole pelttävää, jos sen tekijät pitävät kiinni perustehtävästään - kuten uutisesta välittyi.   Se on selvä, että paikallista tiedonvälitystä ei ole  pelkkä paperille painettu lehti. Julkaisualustalla ei ole merkitystä. Vain sillä mitä lautasella lukijalle tarjoillaan.
Jos olen oikein ymmärtänyt, aika monessa toimituksessa kunnallispolitiikka jätetään suosiolla sivuun, koska "lehti on puolueeton" ja  "eivät ne päätökset ketään kiinnosta".  Mistä ne uutiset sitten tehdään, jos ainoa ehtymätön uutislähde jätetään käyttämättä? Poliisiuutiset tuskin yksin riittävät.
Minusta uutinen on: tuore, yllättävä, äkillinen ja yleisesti merkittävä.  Premille ainakaan ei pitäisi juuri muuta laittaa. Maakuntalehtien lukijat suorastaan itkevät lisää paikallisia uutisia. Silloin he tarkoittavat  juuri  lisää uutisia hallituksen ja valtuuston päätöksistä ja niiden vaikutuksista.

On ilo lukea paikallislehtiä, jotka ovat avoimen, asiantuntevia, rohkeita kannanottajia  paikkakunnan suurista asioista. Ne ovat silloin myös pirteitä kuvissa ja otsikossa. Paikallislehti on vaikea ympäristö journalismille, jos se ymmärretään vapaudeksi ilmaista mielipiteensä ilman vastuuta seurauksista. Päätoimittaja ei voi sanoa ja kirjoittaa, mitä mieli tekee. Eivät muutkaan voi niin tehdä omassa ammatissaan. Aina on otettava toiset huomioon.
Päätoimittaja voi kuitenkan perehtyä asioihin, muodostaa asiasta oman käsityksensä ja jakaa sen lukijoiden punnittavaksi. On eri asia ottaa kantaa vahvasti kuin ottaa kantaa vahvasti, rakentavasti ja asiantuntevasti. Suosittelen lämimästi jälkimmäistä.
Pienillä lehdillä on suuria haasteita  kuntarakenteen, väestön ikääntymisen ja sähköisen median paineessa. Sinänsä se ei ole uutta. Markkinvoimat ovat aina painaneet pientä.
 Muutoksiin pitäisi kuitenkin ryhtyä mieluimmin ennen, kuin sitä osataan odottaa. Joskus eteenpäin meno vaatii paluuta taaksepäin, jotta vauhtia on riittävästi seuraavassa ponnistuksessa. Joskus muutoksia pitää tehdä paikallisten markkinoiden vauhdittamiseksi. Kun yritykset tottuvat lehden ilmestymisrytmiin, ne rakentavat markkinointinsa niin, että selviävät mahdollisimman vähällä. Lehden tehtävä ei ole kuitenkaan ole latistaa vaan lisätä kilpailua.
Joskus ilmestymispäiviä ja valmistusaikatauluja pitää muuttaa vain  omien resurssien tehokkuuden kasvattamiseksi.
Kuinka monessa lehdessä ilmoitusten jättöaikoja on aikaistettu sivunvalmistuksen työpaineen takia? Millä yrityksellä on varaa laittaa asiakas kärsimään, jos omassa tuotannossa on ongelmia?
Minusta lehden kiinnimenoaikojen pitäisi noudattaa enemmän asiakkaiden toiveita ja työtapoja kuin päivävuoron, painon tai jakelun aikatauluja. Myös lehden taitto pitäisi valmistua illalla vasta sitten kun kaikki uutiset on saatu ja muut ovat työnsä lopettaneet.
Sillä tavalla hyviä lehtiä on Suomessa aina tehty.

AKT ja irtisanominen

Hilkka Ahteen samma kohtelu on avannut monen silmät siitä, miten mielivaltaista amatöörimäinen henkilöjohtaminen voi olla. Silloin kuin unohdetaan laki ja muodollisuudet, voidaan valtaa käyttää sumeilematta. Tunne on pinnassa ja järki taka-alalla.
Hilkka Ahteen tekemisistä ei julkisuudessa ole kirjoitettu. Ehkä mitään kirjoitettavaa ei ole ja vaikka olisikin, sillä ei ole merkitystä. Merkitystä vain on sillä mitä työnantaja on tehnyt ja miten se on ongelmiin puuttunut.
Timo Räty paljasti tv-haastattelussa ongelman todellisen ytimen. Liiton ylintä henkilökohtaista valtaa käyttävänä hän sanoo, ettei ole keskustellut Ahteen kanssa kahteen ja puoleen vuoteen. Puhumattomuus on yksi työnantajan tapa käyttää valtaansa. Se on myös tapa, joka ei ole työsopimuslain mukainen.
Jokaisella työnantajalla on oikeus irtisanoa työntekijä, jos siihen on perusteet. Työsopimuslaki asettaa kuitenkin työnantajalle näyttövelvollisuuden perusteista. Laki edellyttää myös työnantajalta näyttöä siitä, että ongelmia on yritetty korjata ja näyttöä siitä, että työntekijälle on annettu mahdollisuus korjata virheensä.
Siksi irtisanomien ilman työsopimuslain tunnusmerkistöä huomautuksista ja varoituksista on yleensä mitätön. Poikkeuksen tekee, jos työntekijän teko on ollut  niin merkittävä, esimerkiksi varastaminen, toisen henkilön väkivaltainen vahingoittaminen tai muu seikka, jolloin nopealla irtisanomisella suojellaan muita työntekijöitä tai estetetään yrityksen  markkina-arvon tai taloudellisen aseman romahdus.
Ahteen tapauksessa pitäisi siis olla näyttöä kurinpitotoimista pitkältä ajalta, koska puheenjohtajan mukaan ongelmatkin ovat jatkuneet pitkään.
Erikoista työsopimuslain tulkinnassa on esimerkiksi se, että työntekijä voidaan irtisanoa tai työsopimus purkaa kolmannesta varoituksesta. Mutta, jos kolmannen jälkeen häntä ei irtisanona, neljäs varoitus ei enää olekaan työsopimuslain mukainen purkuperuste. Laki tuntee vain kolme varoitusta. Jos ei toimita lain mukaan, silloin talossa on voimassa joku muu käytäntö ja silloin perusteetkin pitää olla jotkut muut kuin, mitä laki tuntee.
Nyt kun Hilkka Ahteen potkuja on käsitelty kohta viikko, julkisuuteen ei ole tullut tietoa, että häntä olisi ojennettu tai varoitettu lain tarkoittamalla tavalla yhtään kertaa.
Jokainen työnantaja ymmärtää ja tietää, että ATK on ohittanut lain  ja asetuksen ja toiminut tavalla, joka johtaa vain umpikujaan.
Voi olla, että liiton puheenjohtaja ei ymmärrä asemansa muuttuneen, voi olla, ettei hän tunnista rikkoneensa enempää työmoraalisääntöjä kuin lakiakaan. Joillekin vain riittää oman valta ja sen huuma. Julkisuus vain kasvattaa sitä tunnetta. Ehkä vain sitä tässä onkin tavoiteltu. Mediajulkisuutta.

Keitetty peurapaisti

Yleisön pyytämättä laitan jakoon rotisseur-kokki Simo Reijonsaaren ohjeen hyvästä peurapaistista.
Riistan ongelma on yleensä lihan vähäinen rasva, joka haihtuu paistamisessa.
Jos on paistista on tullut turhan kuivaa ja mautonta, tätä kannattaa kokeilla.
Ota kilo - 1,5 kiloa peuran ulkopaistia. Hiero huoneen lämpöiseen lihaan suolaa ja pippuria reilusti.
Laita kattilaan.
Kaada halpaa ja huonoa punaviiniä kattilaan niin, että liha peittyy. Halpaa siksi, että hyvää ja kallista ei raski kaataa muualle kuin omaan lasiin.
Lorauta viinin joukkoon pari kolme ruokalusikallista hunajaa. Jos epäilet, että suolaa ei ole riittävästi, lorauta soijaa vajaa puoli desiä.
Laita uuni lämpiämään +90 asteeseen. Laita liemeen iso nokare voita. Anna lihan muhia uunissa kannen alla 4 tuntia. Ota kattila uunista ja anna jäähtyä liha liemessä huoneen lämpöiseksi.
Ota liha kattilasta, anna pinnan kuivahtaa. Leikkaa ja maista. Jos tuntuu, että suola ei ole tehonnut, ripottele pintaan uutta suolaa ja pippuria mieltymyksesi mukaan.
Leikkaa kylmä liha siivuiksi ja tarjoile puolukka- tai karpalohyytelön kanssa.
Paistinliemestä teet vaivatta hyvän punaviinikastikkeen pelkän kerman avulla. Myös Maizenan tummaa soijasuurusta  voi käyttää kastikkeen vahvikkeena. Loraus punaviiniä ja pieni pala voit kruunaa maun ja kastikkeen ulkonäön.
Kokeile ja anna palautetta.
Jos olet tyytyväinen, annan seuraavalla kerralla ohjeen ulkofileen paistamisesta. Jos et onnistunut, muistan varmaan ohjeen väärin eli se onkin minun oma. Onnea!