Kuntaliittokin karttaa vastuuta

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen toivoo Kuntalehdessä (27.8.), ettei hallitus nostaisi käsiä pystyyn kuntien tehtävien karsimisessa. Sitä ennen kunnanjohtajat olivat yhdessä rintamassa esittäneet saman toivomuksen.
Kuntien tehtävien karsiminen on toki yksi iso osa julkisten talouden tervehdyttämistä ja turhien normien purkamista. Kuntien johtajat ehkä tarvitsevat lain selkänojaa työhön ryhtymiseksi. Naantalin tarkastulautakunnan puheenjohtajana en kuitenkaan osaa kuvitella kuinka oleellisia talouden kannalta tai mitä ne lain muutoksella lakkautttavat tehtävät voisivat olla. Epäilen, että nykyisen johtamattomuuskulttuurin aikana palvelut jäisivät, vaikka lakisääteinen velvollisuus poistuisikin.
Viimeaikaiset suuret uudistukset ovat olleet kunnissa lausuntojen antamisen aikaa. Muutoksiin ei uskota eikä niihin ole vapaaehtoisesti ryhdytty. Kunnissa on koko joukko tehtäviä, jotka eivät ole lakisääteisiä.
Esimerkiksi itse tuotetut tukipalvelut eivät aina kestä  kustannusvertailua muihin kuntiin saati yksityisiin palveluihin. Silti sama suunta voi jatkua kassakriisistä tai verotulojen romahduksesta huolimatta.
Kuntajakoselvityksen pohjana oleva laki liitoskuntien henkilökunnan viiden vuoden irtisanomissuojasta on kohtuuton. Sama laki  estää myös vapautuvien virkojen tehtävien jakamisen uudelleen, sillä  ei ole pakkoa eikä velvollisuutta ottaa uusia tehtäviä vastaan.
Minusta kunnissa katseet pitää kiinnittää palveluiden kustannuksiin ja kustannustehokkuuteen. Tilastokeskus tuottaa joka vuosi uutta tietoa siitä, miten kuntien tuottamien palveluiden kustannukset poikkeavat toisistaan. Erot kuntien välillä ovat huimat. Valtionosuusuudistus jo osoittaa, ettei siellä pidä käyttää sosiaali- ja terveydenhuoltoon paljon rahaa, missä väki on tervettä,  nuorta ja työssäkäyvää. Tuki pitää mennä sinne, missä väki ikääntyy, sairastaa ja syrjääntyy. Mitä kunnat tekevät. Etsivät vain korvaavia tuloja kun pitäisi puuttua menoihin.
Kunnanjohtajilla olisi tässä riittävästi haastetta. Valitettavasti vain meidän johtajat ja johtamisjärjestelmät ovat joltain toiselta aikakaudelta.
Työsopimuslakikin on sellainen, ettei tiukasti tulkittuna kunnilla ole edes lomautusoikeutta eikä irtisanomisperusteita, koska rajattoman verotusoikeuden takia taloudelliset perusteet vain  harvoin toteutuvat.
Siksi lakia pitäisi sorvata niin, että kun kunnan palveluiden nettokustannukset nousevat tiettyä toleranssia esim. maan keskiarvon yläpuolelle, se olisi laillinen peruste Yt-menettelyyn ja työsopimusten irtisanomisiin. Silloin kustannukset ajaisivat menettelyyn tuloista riippumatta.
Kuntien henkilökunnasta eläköityy  2-4 prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa, että pelkästään tehtävät uudelleen järjestämällä henkilöstömenoista voitaisiin säästää joka kunnassa liki saman verran, mitä ovat vuotuiset palkankorotukset. En ole nähnyt esityksiä tai suunnitelmia, miten tuo mahdollisuudet aiotaan hyödyntää. Vakituisen viran täyttäminen määräaikaisesti ei ole mikään ratkaisu.
Maan hallitukselta toki voidaan odottaa luvattuja lakeja, joilla kuntien tehtäviä voidaan purkaa. Minusta Kuntaliitto olisi sopiva elin ohjaamaan kuntien menokehitystä osoittamalla tapoja ja kulttuureja, joilla kustannukset on saatu kuriin palvelujen laadusta tinkimättä. Esimerkkejä kyllä on.

Maakunnan menestys ei synny sattumalta

 Kesän paras uutinen Turun seudulle oli uuden omistajan löytyminen Pansion telakalle. Telakkateollisuuden hyvien uutisten rinnalla on syytä muistaa Turun Seudun Energiatuotannon, TSE Oy:n päätös voimalainvestoinnista Naantaliin. Sen työllisyysvaikutukset ovat koko seudulle merkittäviä nopeasti heikkenevässä suhdanteessa.

Millainen sitten on Turun seudun kilpailukyky yleensä. Yritysten kilpailukyky pitäisi syntyä suureksi osaksi niiden omasta osaamisesta.  Yhteiskunnan lupa- ja normiviidakko sekä verotus voivat etenkin vaikoina aikoina nousta ratkaisevaan asemaan. Jopa niin merkittäväksi, että yritys siirtyy maasta toiseen. Ison ja pienen yrityksen menestys on kuitenkin aina itse luotava. Se ei koskaan synny sattumalta.

Vuoden 2008 syksyn talousromahduksen pääsyylliseksi nähtiin pankit ja niiden holtiton luotonanto. "Syyllisiä" on toki  enemmänkin, mutta pankkien sääntelyä ja vakavaraisuuvaatimuksia on  sen jälkeen kasvatettu voimakkaasti. Vielä on ennenaikaista sanoa, mikä osuus koko Euroopan hitaassa elpymisessä on rahoitusehtojen tiukentumisella.

  Myös suurien optiotulojen ja osinkotuottojen jälkeen pääomaverotusta ja myyntivoittoverotusta on kiristetty tuntuvasti. Se on toiminut sokerille ja tupakalle säädetyn haittaveron tavoin.  

Ymmärrän tehdyt veroratkaisut tärkeäksi kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Pääomat on kuitenkin eri asia kuin palkkatulot, sillä kuten on jo näkyvissä, ilman tuottavia pääomia ja investointeja ei synny arvon lisäystä eikä uusia työpaikkoja.

Kuten emeritusmeppi Esko Seppänen (aamutv19.8.)  ilmaisi asian tavoilleen uskollisesti,  rikkaidenkin omaisuus on muuttunut rahaomaisuudeksi, joka hakee parhaita sijoituskohteita ympäri maailman. Ilmiö ei koske vain raharikkaita, vaan yhä suuremmalla osalla tavallisia suomalaisia palkansaajia säästöt ovat sijoitussalkuissa ja rahastoissa, joiden tuotto tulee muualtakin kuin Suomesta. Ainoa tapa saada investoinnit takaisin, on tehdä maa houkuttelevaksi ja sijoitus  kannattavaksi. Heikoilla tuottotasoilla ei riskinottajia tule. Yli 30 prosentin pääomatulovero voi olla oikeudenmukainen, mutta  alle viiden prosentin tuotoista se on liian suuri. Myös myyntivoittoverotus on niin korkea, ettei houkuttelevia sijoituskohteita Suomessa enää ole ehkä pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta. Yritykset jäävät pienten tuotantolilojensa vangiksi ja pääomat rämettyvät kiinteistöjen ja muun omaisuuden kunnon rapistuessa. Sellaista hallitusta ei enää tule, joka vapaita pääomia vangita vois.

Turun seudun omaan kilpailukykyyn vaikuttavat myös eräät ylikunnalliset hankkeet ja ratkaisut. Virttaankankaan tehkopohjavesihanke on yksi surullinen esimerkki siitä, miten  investoinnin kustannusarvio voi pettää pahanpäiväisesti.

Tuplakustannusten seurauksista kärsivät etenkin Raisio ja Naantali väärin arvioitujen kustannusten ja kapasiteettivarausten takia.  Ne vaikuttavat myös alueen teollisuuden kilpailukykyyn ja  investointipäätöksiin. Teollisuudessa onkin tehty  laskelmia oman puhdasvesilaitoksen rakentamisesta yksin tai yhdessä muiden yritysten kanssa. Myös yhteiseen jätevedenpuhdistamoon liittymistä viivytellään ehtojen tai kustannusten takia. 

Naantalin uusi voimalaitos tulee tuottamaan lähinnä kaukolämpöä.  Kustannusarvioltaan 270 miljoonan euron investointi ja laitoksen käyttökustannukset tullaan kattamaan 80 prosenttisesti kaukolämmön ja 15 prosenttisesti höyryn maksutuotoilla. Sähkön  osuudeksi on arvioitu n. 5 prosenttia kustannuksista.

Ei ole syytä epäillä, etteikö monipolttoainevoimalaitos olisi kilpailukykyinen. Päästökaupan seurauksena syntynyttä hiilivoimalan etumatkaa se ei kuitenkaan heti tavoita.

Kunnissa voi syntyä kiusaus kaavoituksella tai muuten rajoittaa asuinalueita, taloyhtiöitä tai omakotitaloja vaihtamasta muihin lämmitysjärjestelmiin. Seudun kiinnostavuuden ja kilpailukyvyn kannalta valinnan vapaus pitää kuitenkin aina säilyttää. 

Paras tae kilpailukyvylle on kuitenkin se, että saamme paljon luovia  ja uusia tekniikoita hyödytäviä yrityksiä vanhan teollisuuden rinnalle. Kunnisa pitää löytyä taitoa ja kunnianhimoa tuottaa palveluita muita paremmin ja muita pienemmillä kustannuksilla.  Taksat ja verot on pidettävä siedettävällä tasolla. Yrityksille on tasoitettava tietä sijoittua ja menestyä Varsinais-Suomessa. 

Juha Haapakoski

Emeritus päätoimittaja

Naantalin kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan pj. (kok)