Turun Pitkien puukkojen yö on keksitty juttu

Kauppaneuvos Matti Koivurinta on Turussa hyvin tunnettu ja myös  kiistelty persoona. Laaja julkisuus yrittäjien keulahahmona, poliitikkona ja  menestyneiden sijoitusyhtiöiden omistajana tekivät hänestä salaperäisen  myytin, joka alkoi  mediassa elää omaa elämäänsä.  Eikä vain mediassa vaan myös Turun liike-elämässä. Hänen uskottiin olevan hankkeiden takana silloinkin kun hän ei ollut – ja päinvastoin. Yhteistyö pankkien kanssa oli  laajaa ja saumatonta, kuvaa 29.4. julkistettu kirja  Mesenaatti, elämäkerta kauppaneuvos Matti Koivurinnasta. 

Turkulaiset tiesivät kyllä kuka Matti Koivurinta on, mutta hänen liiketoimistaan autokauppaa lukuun ottamatta tiedettiin kovin vähän.

Tavoite-yhtiöt oli 1990-luvulla suurempi yritys kuin  osattiin kuvitella.  Satojen miljoonien markkojen arvoiset korkoarbitraasit, pankin kanssa yhdessä riskeiltä turvatut valuuttalainat, yritysten joukkovelkakirjalainat ja niiden johdannaiset olivat toiminnan perusta. Yritys käyttäytyi kuin pankki ja se toimi yhdessä turkulaisten pankkien kanssa. Niistä tuotot molemmille olivat 30-50 miljoonaa markkaa vuodessa.

Koivurinnan liiketoiminta mutti suuntaa verolakien, yrityslakien ja yhteiskunnan muutoksen mukana. Luovuudella ei ollut rajoja.

Vuonna 1994 yritysten varallisuus oli yli miljardi markkaa ja liikevaihto yli 20 miljardia silloista Suomen markkaa. SYP tai KOP:n myöntämän yksittäisen lainan summa saattoi oli  400 miljoonaa markkaa.

Tuolloin Matti Koivurinta oli ollut jo pari vuotta sivussa perustamiensa yritysten johdosta, mutta hänen antamat 100 miljoonan markan takaukset oli yrityksillä. Koivurinnan yhtiöiden  sijoitustoiminta oli 1990-luvun alussa jo yhtä monipuolista ja laajaa, mitä  valtakunnalliset varainhoitoyhtiöt  nyt harjoittavat - sillä erotuksella, että Koivurinnan yritykset sijoittivat ja ottivat riskejä vain omilla varoillaan.

1990-luvun hengen mukaan Turussa Koivurintaa ei kuitenkaan pidetty taitavana varainhoitajana ja sijoittajana vaan  keinottelijana, jonka toiminta oli hyvin tuomittavaa.

PITKIEN PUUKKOJEN YÖ ON VAIN LEGENDA

Vuonna 1995 kesken pankkioikeudenkäyntien syntynyt legenda Pitkien puukkojen yöstä saa kirjassa uuden selityksen. Kirja vapauttaa Turun kokonaan sen  kaupungille aiheuttamasta kyseenalaisesta maineesta. Sellaista yötä ei oikeasti ole koskaan Turussa ollutkaan.

Toki Turun Työväen Säästöpankki myi ja vaihtoi haltuunsa tullutta kiinteistöomaisuuttaan massiivisesti. Niin tekivät kaikki muutkin pankit Turussa keskuspankkien kehotuksesta ja tiukentuneiden vakavaraisuusvaatimusten takia. Väitetty tarina ajoittuu  pari päivää ennen kuin Säästöpankkien Keskusosakepankki SKOP otettiin Suomen Pankin haltuun. Pankit olivat todella suurissa vaikeuksissa.  Vaikeuksissa olivat myös mediat, sillä julkisuuteen tuli  liikesalaisuuksien piiriin kuuluneita sopimuksia, joiden merkitystä ja tarkoitusta arvioitiin kiireessä väärin ja joita tietoja pankit eivät virkansa puolesta voineet kommentoida.

Keväällä 2013 ilmestynyt Turun Seudun Osuuspankin 90-vuotishistoriikki valaisee osaltaan hyvin tuon ajan pankkitapahtumia.

Kauppaneuvos Matti Koivurinta ei ollut ajan tapahtumien päätekijä. Tarinassa väitetty omaisuus, joka silloin vaihtoi omistajaa, ei ollut Koivurinnan tai hänen yritystensä omaisuutta. Siitä medialla oli väärät tiedot.  Kirjan mukaan TYP vaihtoi omaisuutta myös pörssiyhtiön Turun Arvokiinteistöt Oy:n kanssa, jonka yksi merkittävä omistaja oli myös Turun Sanomat.  Kirjassa on selostettu enemmänkin tästä sijoittajien perustamasta yhtiöstä, sen synnystä ja toiminnasta.

PALATSI JA MESENAATTI

Koivurinnan harjoittama hyväntekeväisyys on ollut merkittävää isän, kauppaneuvos Armas Koivurinnan ajoista asti. Palatsi ehostettuna ja kunnostettuna nykyisellä paikallaan Aurajoen rannassa on  yhä muistomerkki myös tupakkatehtailijan aikakaudesta. Palatsin osto ja siihen liittyneet käänteet, väännöt kaupungin ja viranomaisten kanssa rakennusluvista ovat oma mielenkiintoinen lukunsa.

Historian jäänteiden löytyminen palatsin alta  ei kääntänyt vain palatsin rakennustöiden suuntaa, vaan se vaikutti kauppaneuvoksen elämään ja säätiön ja Tavoite-yhtiöiden tulevaisuuteen.

Palatsi on tänään yksi Turun tärkeimpiä nähtävyyksiä. Matti Koivurinnan Säätiö ylläpitää yksityistä museota ja rakentaa vuokra-asuntoja, joita vuokrataan sosiaalisin perustein.

Mittaamattoman arvokas museokokonaisuus ja varakas säätiö tulevat jäämään Koivurinnan perintönä turkulaisille. Palatsi on osoitus myös siitä, ettei Koivurinta hävittänyt arvotaloja kaupungissa vaan  pelasti niitä. Ainakin yhden todellisen helmen, entisen Rettigin palatsin.

Koivurinnalla oli tapana perehdyttää uusia työntekijöitään yrityksensä toimintaan toteamalla, että kulje nyt alkuun minun perässäni.  Nyt lukijalla on  tilaisuus kulkea Mesenaatin jalanjälkiä.

Koivurinnan tarina on uskomaton mutta totta.

Lisätietoja kirjasta Kauppaneuvos Matti Koivurinta - Mesenaatti
Kirjoittaja Juha Haapakoski

0445131055

Mediasirkus hiipuu, mesenaatti jää

Juha Haapakoski halusi kirjoittaa kohteestaan todellisen kuvan

TURUN SANOMAT

– Matti Koivurinta oli 1970- ja 1980 –luvulla Turun menestynein, tunnetuin ja kiistellyin liikemies ja poliitikko, josta annettu julkinen kuva on täysin väärä, sanoo Koivurinnasta kirjan tehnyt Juha Haapakoski .

Naantalilainen journalisti, päätoimittaja ja kustantaja pääsi elämänsä tarinan jäljelle päädyttyään sattuman oikusta kauppaneuvos Koivurinnan kalakaveriksi. Koivurinnan verkoilla soutelun lomassa kertoma versio viime vuosikymmenten tapahtumista turkulaisessa liike- ja poliittisessa elämässä oli niin erilainen kuin mitä Haapakoski oli saanut lehdistä lukea, että hän halusi päästä itse tutkimaan ja perehtymään asioihin alkuperäisten dokumenttien välityksellä.

– Tämä kirja on tavallaan myytin murtamista, Haapakoski sanoo.

Koivurinnan tekemisiä ympäröi pitkään mediasirkus, jota niin kohde itse kuin teoksen tekijäjäkin kuvaavat armottomaksi.

Kirjassa käydään seikkaperäisesti läpi Koivurinnan kasvutarina yrittäjän pojasta itsekin nerokkaaksi liikemieheksi, joka ei koskaan kaihtanut ennakkoluulottomiakaan ideoita.

Monet ideoista olivat niin ennakkoluulottomia, että Koivurinta näki alusta sakka tärkeäksi varmistaa kaikkien toimien kaikkien osa-alueiden lainmukaisuuden.

– Matti Koivurinnan lähipiiri on aina ollut pieni. Hän ei ole kaivannut neuvonantajia bisneksen teossa, vaan ainoastaan sopimusten juridiikassa, Haapakoksi tiivistää.

Oma idea, vapaat kädet

Idea kirjasta on Haapakosken oma eikä hän ole saanut elämäkerran tekemiseen tukea sen paremmin Koivurinnalta kuin tämän nimikkosäätiöltäkään. Hän on kuitenkin saanut varpaat kädet tutustua Koivurinnan arkistoihin ja saanut kirjoittaa kaikesta mitä on halunnut.

– Tiedän, että hän suoraselkäinen, rehellinen ja kunnianhimoinen suomalainen mies, joka tulee jäämään Turun historiaan yhtenä suurena merkkihenkilönä – Turun rakentajana, tieteen ja taiteen tukijana – mesenaattina, Haapakoski hehkuttaa.

Kirjassa Koivurinta toteaa, ettei ole katkera vuosien varrella saamastaan kovastakaan arvostelusta ja vähättelystä, mutta väärien tietojen levittämistä hän ei ole koskaan voinut hyväksyä. Negatiivisia asioita – väärinkäytösepäilyjä ja spekulaatiota – on julkisuudessa käsitelty näyttävästi, Koivurinnan ja tämän yhtiöiden niin verottajalta kuin oikeuslaitokseltakin saamia puhtaita papereita taasen niukemmin.

Yksi kirjan painopisteitä on selvittää, ettei Koivurinta todellisuudessa ollut yhtenä Turun taudin pahimmista ilmentymistä pidetyn Pitkien puukkojen yön päätekijä.

Epäilyt väärinkäytöksistä johtivat nöyryyttäviin tilanteisiin, joiden aiheuttamia haavoja maineen myöhempi puhdistuminen ei välttämättä ole täysin lääkinnyt.

Kallis mutta rakas museo

Kirjan nimi Mesenaattiviittaa Koivurinnan pitkäaikaiseen toimintaan paitsi hyväntekeväisyysjärjestöissä myös Turun historian ja nykytaiteen museon Aboa Vetus & Ars Novan perustajana ja taiteen kerääjänä.

Matti Koivurinnalla ei ole omia jälkeläisiä. Entisessä Rettigin palatsissa yli 20 vuotta toiminut museo on hänen perintönsä turkulaisille. Mikään unelmien täyttymys tappiota tuottavan museon perustaminen ja ylläpitäminen ei kuitenkaan voitollisia liiketoimia ikänsä tehneelle miehelle ole.

Koivurinta voi silti tyynesti todeta, että Turun kaupungilla ei olisi koskaan ollut varaa vastaavanlaiseen museoon. Mesenaatti-kirjan päähenkilön nimikkosäätiöllä sen sijaan on.

KIMMO LILJA