Sosialidemokraattien vahvat
miehet eli entinen valtuuston puheenjohtaja Pertti Paasio ja entinen
kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty – kuten he mielipidekirjoituksensa TS 3.3.
allekirjoittivat - pohtivat ansiokkaasti demokratian syvintä olemusta Turun
päätöksenteossa. He päätyivät johdannossaan tukemaan Turkuun uudenlaista
johtajamallia eli ns. pormestarimallia.
Kokoomuksen valtuustoryhmän
puheenjohtaja Lauri Kattelus puolestaan kiirehti heti perään puolustamaan
nykyistä mallia, jossa kaupunginjohtaja on siis virkamies ja hallituksen puheenjohtajana on luottamushenkilö
– joka tosin nauttii kuukausipalkkaa.
Molemmat näkemykset olivat
perusteltuja. On varsin vaikea
sanoa kumpi malleista olisi toimivampi. Itse olen taipuvaisempi ajattelemaan,
ettei kumpikaan malli ole itsessään ratkaisu. Ei Turun eikä koko maata
kurittavaan julkisen talouden ongelmiin.
Turun kaupungin viime vuoden
tilinpäätöksen sinänsä positiivisesta merkistä huolimatta konsernin eväät on käytännössä
syöty. Se täyttää kriisikaupungin tunnusmerkit useammalla kuin yhdellä
kuvaajalla kuten kuntaliitosselvityksessä on näytetty.
Siitä tietysti voisi
päätellä, että se on nykyisen johtamismallin vika ja mallia vaihtamalla tilanne
veisi parempaan suuntaan.
Turku-konsernilla on suuruusluokiltaan 1,5 miljardin euron liikevaihto ja 14.000
työntekijää. Se on työntekijämäärältään ylivoimaisesti suurin työnantaja
maakunnassa. Liikevaihdonkin osalta se on maakunnan suurimpia. Kysymys on siis
muustakin kuin demokratiasta. Kysymys on pörssiyhtiötäkin suuremmasta organisaatiosta ja rahavirrasta.
Sellaisen johtamisongelma ei häviä yhden johtajan roolia viilaamalla. On siis uskallettava
kysyä voiko yleensä elin, jonka lähes ainoana valintakriteerinä on demokraattinen
edustus, onnistua noin suuressa ja
vaativassa tehtävässä?
Poliittiset päätöksentekijät vierastavat taloudellisia
tavoitteita. Voitontavoittelu kauhistuttaa.
Mutta kuten julkisen talouden
tilasta on näkyvissä, kun talous ei ole ollut keskeinen ohjaava tekijä, on menojen
kasvusta tullut kehitystä kuvaava tekijä.
Turku ja koko Varsinais-Suomi
on edullisinta seutua elää, asua ja yrittää Suomessa. Maaperä on hyvä rakentaa,
väkeä on paljon neliökilometrillä, olemme terveempää sakkia kuin missään
muualla, hyvät palkat ja terve elinkeinorakenne. Silti verotus on kireää ja palvelujen
kustannukset vähintään sama kuin
muualla Suomessa. Jos olisimme olleet tuloksellisia, tehokkaita ja ammattitaitoisia,
eikö kustannustemme ja velkamme pitäisi
olla vain puolet siitä, mitä muualla Suomessa. Samalla rahalla olisi saatu
enemmän aikaan.
Demokratiapohdiskelun sijasta
asettaisinkin kuntien nykyjohdolle ja luottamushenkilöille yksinkertaisia
tavoitteita. Jos muualla Suomessa on asioita voitu hoitaa edullisemmin,
nopeammin, paremmin ja nykyaikaisemmin kuin meillä, mikä estää meitä pystymästä samaan ja parempaankin.
On yks hailee, millainen
virkasuhde johtajalla on, kunhan kapungin toiminta kestää vertailun ja veronmaksajan
euron arvostus on kohdillaan.
