Mediasirkus hiipuu, mesenaatti jää

Juha Haapakoski halusi kirjoittaa kohteestaan todellisen kuvan

TURUN SANOMAT

– Matti Koivurinta oli 1970- ja 1980 –luvulla Turun menestynein, tunnetuin ja kiistellyin liikemies ja poliitikko, josta annettu julkinen kuva on täysin väärä, sanoo Koivurinnasta kirjan tehnyt Juha Haapakoski .

Naantalilainen journalisti, päätoimittaja ja kustantaja pääsi elämänsä tarinan jäljelle päädyttyään sattuman oikusta kauppaneuvos Koivurinnan kalakaveriksi. Koivurinnan verkoilla soutelun lomassa kertoma versio viime vuosikymmenten tapahtumista turkulaisessa liike- ja poliittisessa elämässä oli niin erilainen kuin mitä Haapakoski oli saanut lehdistä lukea, että hän halusi päästä itse tutkimaan ja perehtymään asioihin alkuperäisten dokumenttien välityksellä.

– Tämä kirja on tavallaan myytin murtamista, Haapakoski sanoo.

Koivurinnan tekemisiä ympäröi pitkään mediasirkus, jota niin kohde itse kuin teoksen tekijäjäkin kuvaavat armottomaksi.

Kirjassa käydään seikkaperäisesti läpi Koivurinnan kasvutarina yrittäjän pojasta itsekin nerokkaaksi liikemieheksi, joka ei koskaan kaihtanut ennakkoluulottomiakaan ideoita.

Monet ideoista olivat niin ennakkoluulottomia, että Koivurinta näki alusta sakka tärkeäksi varmistaa kaikkien toimien kaikkien osa-alueiden lainmukaisuuden.

– Matti Koivurinnan lähipiiri on aina ollut pieni. Hän ei ole kaivannut neuvonantajia bisneksen teossa, vaan ainoastaan sopimusten juridiikassa, Haapakoksi tiivistää.

Oma idea, vapaat kädet

Idea kirjasta on Haapakosken oma eikä hän ole saanut elämäkerran tekemiseen tukea sen paremmin Koivurinnalta kuin tämän nimikkosäätiöltäkään. Hän on kuitenkin saanut varpaat kädet tutustua Koivurinnan arkistoihin ja saanut kirjoittaa kaikesta mitä on halunnut.

– Tiedän, että hän suoraselkäinen, rehellinen ja kunnianhimoinen suomalainen mies, joka tulee jäämään Turun historiaan yhtenä suurena merkkihenkilönä – Turun rakentajana, tieteen ja taiteen tukijana – mesenaattina, Haapakoski hehkuttaa.

Kirjassa Koivurinta toteaa, ettei ole katkera vuosien varrella saamastaan kovastakaan arvostelusta ja vähättelystä, mutta väärien tietojen levittämistä hän ei ole koskaan voinut hyväksyä. Negatiivisia asioita – väärinkäytösepäilyjä ja spekulaatiota – on julkisuudessa käsitelty näyttävästi, Koivurinnan ja tämän yhtiöiden niin verottajalta kuin oikeuslaitokseltakin saamia puhtaita papereita taasen niukemmin.

Yksi kirjan painopisteitä on selvittää, ettei Koivurinta todellisuudessa ollut yhtenä Turun taudin pahimmista ilmentymistä pidetyn Pitkien puukkojen yön päätekijä.

Epäilyt väärinkäytöksistä johtivat nöyryyttäviin tilanteisiin, joiden aiheuttamia haavoja maineen myöhempi puhdistuminen ei välttämättä ole täysin lääkinnyt.

Kallis mutta rakas museo

Kirjan nimi Mesenaattiviittaa Koivurinnan pitkäaikaiseen toimintaan paitsi hyväntekeväisyysjärjestöissä myös Turun historian ja nykytaiteen museon Aboa Vetus & Ars Novan perustajana ja taiteen kerääjänä.

Matti Koivurinnalla ei ole omia jälkeläisiä. Entisessä Rettigin palatsissa yli 20 vuotta toiminut museo on hänen perintönsä turkulaisille. Mikään unelmien täyttymys tappiota tuottavan museon perustaminen ja ylläpitäminen ei kuitenkaan voitollisia liiketoimia ikänsä tehneelle miehelle ole.

Koivurinta voi silti tyynesti todeta, että Turun kaupungilla ei olisi koskaan ollut varaa vastaavanlaiseen museoon. Mesenaatti-kirjan päähenkilön nimikkosäätiöllä sen sijaan on.

KIMMO LILJA