Pääministeri Jyrki Katainen nosti tv-haastattelussa varsinaissuomalaisten yllätykseksi Kaarinan, Raision ja Naantalin esimerkiksi suuren alueellisen kuntaliitoksen tarpeellisuudesta. Kataisen näkemys ei käy esimerkistä siitä, kuinka kuntia ajetaan yhteen kuin käärmettä pyssyyn keinoja kaihtamatta. Kysymys on jostakin muusta, jota etenkin raisiolaisten ja naantalilaisten poliitikkojen on syytä miettiä.
Ex-kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen huuti erillistä valtakunnansovittelijaa Turun seudulle ennen, kuin neuvotteluja Paras-hankkeesta oli naapureitten kanssa edes käynnistetty. Pukkinen ymmärsi alusta pitäen, ettei naapureitten kanssa ole menestymisen mahdollisuuksia, koska Turulla ei ole mitään, mitä muilla jo ei olisi. Kylmä velkainen käsi ja pöhöttönyt tehoton Turku ei kelpaa sulhaseksi kenellekään.
Pukkinen kuitenkin näki kuinka heikko naapurikuntien edustus on puolueissa ja eduskunnassa. Varsinais-Suomen kansanedustajat paria poikkeusta lukuun ottamatta puhuvat kaikki yhtä kieltä Turun kasvun tarpeellisuudesta. Maakuntahallinnossa tahti on sama. Maakunnalliset luottamusmiehet eivät vie viestiä eteenpäin, sen tekee maakuntajohtaja Juho Savon johdolla hänen virkamiesjoukkueensa. Fiksusti ja maltillisesti kuitenkin.
Kataisen tv-esiintyminen kertoo sen, että Turku on lobbauksessaan onnistunut. Mutta, jos Turku asetetaan maakuntien omilla sivuilla (http://www.varsinais-suomi.fi/) olevien tunnuslukujen kanssa samalle viivalle Tampereen kanssa, nähdään, ettei Raisio, Kaarina ja Naantali tarvitse kuntaliitosta. Se on Turku, jonka pitäisi pistää itsensä laihdutuskuurille.
Se on totta, että naapurien sulauttamisella Turun väkiluku kasvaisi, ikärakenne nuorentuisi, koulutetun väkimäärän keskiarvo nousisi, mutta julkinen hallinto olisi yhä yhtä julmetun suurta kuin ennenkin. Liitoksen jälkeen Turun olisi helpompi vähentää virkamiesten määrää tarvittavilla tuhansilla henkilöillä, mutta liitossopimuksilla on tähän asti taattu työntekijöiden työsuhde viideksi vuodeksi. Sen vuoksi Turun pitää tehdä laihdutustoimet ennen liitosta ja siitäkin huolimatta, vaikka liitoksia ei tulisikaan.
Kuntien ylisuurta hallintoa ei kuitenkaan päästä purkamaan niin pitkään, kuin kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa olevat voivat olla itse päättämässä kaupunginvaltuustossa. Jääviydestä ollaan hyvin tarkkoja, jos valtuutettu tai perheenjäsen on lähellä yritystä, jonka kanssa kunta toimii, mutta jos henkilö on valtion tai kunnan palveluksessa tai hänen puolisonsa saa toimeentulonsa kaupungilta, sitä eivät säännöt vahdi kovin tarkasti.
Kuntien menot ovat kasvaneet hyvinä ja huonoina aikoina. On tosi harvoja vuosia, jolloin menojen kasvu on saatu pysymään edes edellisen vuoden tasolla saati, että menot olisivat pienentyneet.
No, kaikki tietävät, ettei suomalaista sairaanhoitoa, vanhustenhuoltoa, päiväkotia tai edes yleishallintoa johdeta niin kuin yrityksiä, vaan organisaatiot sanelevat ehdot, mitkä valtuuston pitää hyväksyä. Nykyiseen menoon eivät ole tyytyväisiä asiakkaat eivätkä veronmaksajat.
Se on nurinkurista. Ja yhä useampi valtuutettu ja virkamies sanoo ääneen, ettei menoja voi leikata tai ettei taloutta voida tehokkaammin hoitaa. Sellaisten valtuutettujen ja virkamiesten pitää jättää paikkansa, sillä juuri he pystyvät asenteellaan estämään muutokset.
Mutta nyt pitäisi Naantalista ja Rasiosta olla jo lähetys matkalla Helsinkiin Kataisen ja muiden ministereiden puheille. Turkulaisten antamille tiedoille pitää esittää vaihtoehdot, jos niitä on olemassa.
Pelkkä passiivinen vastarinta ei enää riitä.
Ex-kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen huuti erillistä valtakunnansovittelijaa Turun seudulle ennen, kuin neuvotteluja Paras-hankkeesta oli naapureitten kanssa edes käynnistetty. Pukkinen ymmärsi alusta pitäen, ettei naapureitten kanssa ole menestymisen mahdollisuuksia, koska Turulla ei ole mitään, mitä muilla jo ei olisi. Kylmä velkainen käsi ja pöhöttönyt tehoton Turku ei kelpaa sulhaseksi kenellekään.
Pukkinen kuitenkin näki kuinka heikko naapurikuntien edustus on puolueissa ja eduskunnassa. Varsinais-Suomen kansanedustajat paria poikkeusta lukuun ottamatta puhuvat kaikki yhtä kieltä Turun kasvun tarpeellisuudesta. Maakuntahallinnossa tahti on sama. Maakunnalliset luottamusmiehet eivät vie viestiä eteenpäin, sen tekee maakuntajohtaja Juho Savon johdolla hänen virkamiesjoukkueensa. Fiksusti ja maltillisesti kuitenkin.
Kataisen tv-esiintyminen kertoo sen, että Turku on lobbauksessaan onnistunut. Mutta, jos Turku asetetaan maakuntien omilla sivuilla (http://www.varsinais-suomi.fi/) olevien tunnuslukujen kanssa samalle viivalle Tampereen kanssa, nähdään, ettei Raisio, Kaarina ja Naantali tarvitse kuntaliitosta. Se on Turku, jonka pitäisi pistää itsensä laihdutuskuurille.
Se on totta, että naapurien sulauttamisella Turun väkiluku kasvaisi, ikärakenne nuorentuisi, koulutetun väkimäärän keskiarvo nousisi, mutta julkinen hallinto olisi yhä yhtä julmetun suurta kuin ennenkin. Liitoksen jälkeen Turun olisi helpompi vähentää virkamiesten määrää tarvittavilla tuhansilla henkilöillä, mutta liitossopimuksilla on tähän asti taattu työntekijöiden työsuhde viideksi vuodeksi. Sen vuoksi Turun pitää tehdä laihdutustoimet ennen liitosta ja siitäkin huolimatta, vaikka liitoksia ei tulisikaan.
Kuntien ylisuurta hallintoa ei kuitenkaan päästä purkamaan niin pitkään, kuin kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa olevat voivat olla itse päättämässä kaupunginvaltuustossa. Jääviydestä ollaan hyvin tarkkoja, jos valtuutettu tai perheenjäsen on lähellä yritystä, jonka kanssa kunta toimii, mutta jos henkilö on valtion tai kunnan palveluksessa tai hänen puolisonsa saa toimeentulonsa kaupungilta, sitä eivät säännöt vahdi kovin tarkasti.
Kuntien menot ovat kasvaneet hyvinä ja huonoina aikoina. On tosi harvoja vuosia, jolloin menojen kasvu on saatu pysymään edes edellisen vuoden tasolla saati, että menot olisivat pienentyneet.
No, kaikki tietävät, ettei suomalaista sairaanhoitoa, vanhustenhuoltoa, päiväkotia tai edes yleishallintoa johdeta niin kuin yrityksiä, vaan organisaatiot sanelevat ehdot, mitkä valtuuston pitää hyväksyä. Nykyiseen menoon eivät ole tyytyväisiä asiakkaat eivätkä veronmaksajat.
Se on nurinkurista. Ja yhä useampi valtuutettu ja virkamies sanoo ääneen, ettei menoja voi leikata tai ettei taloutta voida tehokkaammin hoitaa. Sellaisten valtuutettujen ja virkamiesten pitää jättää paikkansa, sillä juuri he pystyvät asenteellaan estämään muutokset.
Mutta nyt pitäisi Naantalista ja Rasiosta olla jo lähetys matkalla Helsinkiin Kataisen ja muiden ministereiden puheille. Turkulaisten antamille tiedoille pitää esittää vaihtoehdot, jos niitä on olemassa.
Pelkkä passiivinen vastarinta ei enää riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti