Hyvä veli!

Finnairin pääjohtajan asuntokaupan järjestelyä on paheksuttu yleisesti. Tänään professori Airaksinen käytti  ilmiöstä värikästä kieltä: Suomessa on hyvä veli-järjestelmä, joka jakaa toisilleen etuisuuksia yleisistä moraalikäsityksistä piittaamatta.
Professori voi hyvin olla ajatuksineen oikeassa. En kuitenkaan ole täysin samaa mieltä.  En  hyväksy vallalla olevaa laajaa yleistystä ikään kuin kaikki hyvä veli-järjestöt kaikkialla syyllistyisivät omien etujen ajamiseen tai jopa laittomuuksiin.
Minulle hyvä veli-järjestelmän jäseniä ovat mm. leijonat, rotarit, eri ritarikuntien jäsenet ja jopa vapaamuurarit. He, jotka ovat toimineet yllä mainituissa järjestöissä tietävät vallan hyvin, että ne ovat aikoinaan perustettu torjumaan juuri niitä käsitteitä ja ilmiöitä, joista hyvä veli-järjestelmää nyt syytetään.
En jaksa uskoa, että olisin itse ollut sokea joissakin noissa järjestöissä toimiessani, sillä en ole törmännyt kertaakaan tapaukseen, jossa veli tai sisar tai koko klubi olisi rikkonut järjestön jaloja periaatteita tai sääntöjä.
Suurelle  yleisölle voi olla vierasta, että miehet ja naiset kuuluvat - herraskaisilta näyttäviin - klubeihin ja järjestöihin. Voi olla, että se herättää epäilystä kun paikkakunnalla rotariklubiin kuuluvat juuri vaikutusvaltaiset, johtavassa asemassa tai muuten luottamusta nauttivat  henkilöt. Mutta juuri rotarijärjestö perustettiin aikoinaan Yhdysvalloissa kokoamaan paikkakunnan osaavat henkilöt yhteen taistelussa korruptiota, ahneutta ja mafian ylivaltaa vastaan.
Ajatus oli, että kun ihmiset oikeasti tuntevat toisensa paitsi asemansa myös yksityisenä henkilönä, veljeyden ja oikeudenmukaisuuden aate nousee itsekkäiden tavoitteiden yläpuolelle.
Tämä ei tietysti tarkoita sitä, etteikö  klubeissa ole ollut myös henkilöitä, joisen toiminta on ollut moitittavaa ja jopa tuomittavaa. Mutta klubien säännöissä on yhä ehto, että sellaiset veljet ja sisaret eivät nauti enää klubin luottamusta, ja he tuomionsa jälkeen joutuvat  - heidät erotetaan järjestöstä. Tämä koskee niin leijonia, rotareita, ritareita kuin vapaamuurareitakin.
Olen itse pyrkinyt aina toimimaan parhaan taitoni mukaan moiteettomasti; vaimoni vuoksi, esimerkiksi lapsilleni ja saavuttaakseni ja säilyttääkseni  luottamukseni ystävien ja yhteistyökumppanien joukossa. Tuon luottamuksen hankkiminen ja saavuttaminen on huomattavasti vaativampaa kuin sen menettäminen.
Nyt olen kokenut jopa vastenmielisyyttä omaa ammattikuntaani ja itse edustamaani mediaa kohtaan. Yleinen kielenkäyttö hyvä veli-järjestelmästä ilman, että mikään taho tarkemmin määrittelee, mitä sillä tarkoittaa, on vastoin hyvää journalistista tapaa. Suuri synti mihin toimittaja helposti haksahtaa on liiallinen yleistäminen.
Mutta uskotko sinä, että ne tuhannet ja kymmenet tuhannet ammattissaan ansioituneet ja yleistä luottamusta nauttivat yritysjohtajat, pankinjohtajat, papit, opettajat ja kirkoherrat, valtuustojen ja hallitusten jäsenet  sekä myös monet toimittajat hakeutuisivat vapaaehtoisesti sellaisiin järjestöihin, joiden toimintaperiaatteet olisivat jollakin tavalla heidän oikeudentajuaan tai moraaliaan vastaan. Tai sietäisivät sellaista jäsenyytensä aikana. Eivät hakeutuisi eivätkä sietäisi.
On siis aika kohtuutonta väittää, että meillä Suomessa toimisi jokin yleinen järjestelmä, joka kokouksissaan sopii eduista, jotka sotivat lakia tai yleistä moraalikäsitystä vastaan.
Toki arveluttavia sopimuksia tehdään, ne ovat tuomittavia, ne kuuluu paljastaa ja saattaa tuomioistuimen eteen. Mutta niin kuin jokainen suden salakaato pitää antaa ilmi ja saattaa tuomittavaksi, yksi salakaataja ei tee kaikista metsästyksen harrastajista salametsästäjiä.  Siinä on vinha ero.

Meillä on vallalla käsitys, että ikään kuin vähän joka klubissa sovitaan asioista salaa ja laittomasti. Salaliittoteorioita tuntuu olevan vähän joka paikassa, mutta ei niitä oikeasti ole. Laittomuuksia teheneet voivat olla yhä klubin jäseniä, mutta heidän menettelynsä ei ole ollut veljellistä eikä niistä sovitaan ainakaan kokousten aikana.
Tilanne klubeissa on päinvastainen. Klubit ovat yksi harvoja paikkoja, joissa jäsenet oikeasti saavat jotain jäsenyydestä. He pitävät vanhoja periaatteita arvossa ja ovat  klubissa irti asemastaan ja työtehtävistään, he luottavat toisiinsa ja saavat siitä sen ilon ja voiman, mikä on pitänyt järjestöt toiminnassa vuosikymmenestä ja aikakaudesta toiseen. Vaikka ei näinä aikoina uskoisi.
Tiedän, että kaikissa kirjoituksissa   hyvä veli-järjestelmällä ei aina tarkoiteta mainitsemiani järjestöjä. Mutta kun järjestöt pitävät itseään hyvä veli tai -sisar-järjestöinä, ei kuvattu ilmiö tee oikeutta järjestöille eikä niiden jäsenille.
Kyllä ne kabinetit ovat aivan toiset ja  todellisia kurja veli-järjestöjä, joissa rikoksia ja laittomuuksia suunnitellaan.