Turku on Varsinais-Suomen Kreikka

Vastakkain asettelu Suomessa ei ole ohi, vaikka hyvää tarkoittavissa iskulauseissa on toista julistettu. Presidentin vaalissa maa saadaan aina kahteen lähes yhtä suureen leiriin. Onneksi se on totta vain äänestyspäivän tuloksissa.

Kuntarakennekeskustelussa suuren kunnan asukkaat hakevat vain argumentteja, jotka puoltavat kunnan kasvattamista entistä suuremmaksi. Pienen kunnan aktiiviset puuhamiehet ja -naiset näkevät vain uudistuksen varjopuolet. Molemmat ovat tavallaan oikeassa ja heillä on oikeus mielipiteeseensä.

Mutta on totta, että nykyiset kunnanhallitukset ja valtuustot ovat enemmän ongelman tuottajia kuin ratkaisijoita? Mikä nykyisessä palvelujen rakennemallissa ja kustannusrakenteessa on sellaista, mikä uudessa mallissa olisi toisin.

Minua on aina huolestuttanut puhe peruspalvelusta. Peruspalvelua ei ole. On vain se, mitä ihminen kokee ja näkee. Se mitä ihminen toiselle sanoo tai tekee, on palvelua - hyvää tai huonoa.

Haluaisin nähdä suuren kaupungin sairaalan, jossa yksi hoitaja tai lääkäri pystyy hoitamaan moninkertaisen potilasmäärän tunnissa tai päivässä. Minusta siihen on aina sisältynyt inhimillinen rajoitus. Jos määrää kasvatetaan hoitaja väsyy ja potilas kärsii.

Paljonko päivähoidossa lasten ryhmäkoko voi olla suurempi suuressa kuntayksikössä kuin pienessä? Suuressa kunnassa voi olla suurempi päiväkoti, mutta neliöistä ja kuutioista sekin muodostuu. Minusta siis yhtä työntekijää kohti lapsimäärä ei riipu kunnan koosta.

Siinä mielessä yhdyn Mikko Rönnholmin ajatukseen tänään Turun Sanomien mielipidepalstalla. Sen sijaan en jaa käsitystä, että suuria kuntia oltaisiin tekemässä vain siksi, että pienten kuntien omaisuus voitaisiin myydä valtion talouden tervehdyttämiseksi. Se on joku salaliittoteoria, joka on helppo myydä  puoluepolitiikasta innostuneiden keskuudessa.

Samassa lehdessä  Mikael Miikkola kirjoittaa suurten kaupunkien  vastuusta vähäosaisten huolehtimisessa. Väite on yleinen, mutta siinä ei ole  totuutta pienen siemenen vertaa. Pienten kuntien maksuosuudet on jyvitetty asukasluvun suhteessa. Suuri kaupunki sijaintinsa ansiosta jopa hyöytyy tuosta jaosta. Ainoa, missä Turku on itse maksajan roolissa on ylimitoitetuissa kulttuuripalveluissa, joihin lippuja eivät osta turkulaisetkaan.

Kuntauudistuksessa ollaan huolissaan lähidemokratian katoamisesta. Pitäisikö olla?

Juuri demokraattisilla päätöksillä kunnat ovat investoineet enemmän kuin kykenevät hoitamaan, luoneet hallintorakenteita, joissa ihmiset kyllä tekevät töitä uuvuksiin asti, mutta työpanoksella ei ole yleishyödyllistä merkitystä. Kunnat ovat eläneet yli varojensa velaksi.

Itse olen toimittajana seurannut 30 vuotta kuntia ja seurakuntia ja niiden päätöksentekoa. On hupaisaa ja surullista katsoa, miten paljon päättäjät teettävät hallintokunnilla, suunnittelijoilla ja konsulteilla lausuntoja, jotka lopulta ovat turhanpäiväisiä. No, onhan asiat valmisteltu kaikkia osa puolia tyydyttävästi vaikka siihen vain ole varaa.

Toinen kysymys on, että tapahtuuko tätä suuressa yksikössä vähemmän kuin pienessä. No ei. Mutta, jos yksiköitä jää jäljelle vähemmän, voi olla, että kokonaismäärä pysyy samana. Sekään ei ole vielä tehostumista.

Jos Turku olisi rohkea ja ennakkoluuloton - ja vielä isänmaallinen, sillä pitäisi olla rohkeutta kysyä pieniltä naapureiltaan, mitä se voisi tehdä, jotta kuntien asenne sitä kohtaan korjautuisi.

Se ei voi tehdä sitä, koska vastaus on, että sen pitää laittaa taloutensa kuntoon eli leikata menoistaan 30 miljoonaa euroa vuodessa ja irtisanoa 3000 - 5000 henkeä. Silloinkin sen kulutaso ylittää Tampereen, joka sekin on aloittamassa tiukkaa talouskuuria. Turku on Varsinais-Suomen Kreikka. Sen kuriin saaminen vaatii maakunnallisia pakotteita.

Ilman kuria ja  talouden tasapainoa, Turku on isokokoinen, huonosti käyttäytyvä  sulhanen, jota  itsestään huolehtivat neidot karsastavat.