Tuoreessa Jahti-lehdessä on ampujan kuvaus Pöytyän pantasuden ampumisesta. Tosiasioilla on taipumusta ohjata keskustelua oikeille raiteille.
Lehdessä on lisäksi kaksi kuvaa lumisella hangella juoksevasta sudesta. Kuvassa väitetään, että sillä on panta kaulassa, mutta eipä sitä niistä huomaa.
Minun oikeuskäsitykseni mukaan - sattuneesta vahingosta huolimatta - kun suden ampumiselle saatiin aamulla poliisilta lupa, ja lupaehdossa käytetään sanamuotoa - vältetään pantasuden ampumista, niin kaatolupa oli voimassa kun pantasusi ammuttiin. Siten sen ampumisessa ei tapahtunut metsästysrikosta.
Ennen sitä yhtä sutta oli kuitenkin haavoitettu. Jahdin olisi pitänyt keskittyä vain haavoittuneen suden metsästykseen. Nyt oli lupa käytetty terveen suden ampumiseen ja haavoittunutta ei voinut jättää kitumaan. Haavoittuneen eläimen lopettamiseen ei tarvita kaatolupaa.
Se siis rangaistuksista. Pantasuden kaatuminen oli kuitenkin menetys sekä susitutkimukselle että metsästäjien maineelle. Asia ei muuksi muutu kävi käräjäsalissa miten tahansa.
Oma käsitykseni kuitenkin on, että tapaus oli vahinko. Turun Sanomissa "lehden saamien tietojen mukaan" jahdissa olisi sovittu, että siellä ammutaan tahallaan enemmän kuin on lupia. Se oli rumaa ja tahallista provosointia.
Metsästyksen johtaja ja tässä ampujana ollut varajohtaja ovat sellaisessa rikosoikeudellisessa vastuussa, että heidän pään menokseen jahtiin osallistuvat eivät kyllä suunnittele muuta kuin mitä on käskynjaossa sovittu.
Kirjoitan näköjään paljon susista, mutta ei ole kuitenkaan niitä, jotka haluasivat kaikki sudet hävittää. Minusta susi kuuluu meidän luontoon. Me, jotka haluamme, että niitä on, me myös haluamme, että kaikki tekevät työtä vahinkojen estämiseksi ja viime kädessä niiden korvaamiseksi täysimääräisesti niille, jotka siitä kärsivät. Ja tietysti meidän pitää saada tietää ja luottaa siihen tietoon, mitä meille pedoista ja niiden määrästä kerrotaan.
Lehdessä on lisäksi kaksi kuvaa lumisella hangella juoksevasta sudesta. Kuvassa väitetään, että sillä on panta kaulassa, mutta eipä sitä niistä huomaa.
Minun oikeuskäsitykseni mukaan - sattuneesta vahingosta huolimatta - kun suden ampumiselle saatiin aamulla poliisilta lupa, ja lupaehdossa käytetään sanamuotoa - vältetään pantasuden ampumista, niin kaatolupa oli voimassa kun pantasusi ammuttiin. Siten sen ampumisessa ei tapahtunut metsästysrikosta.
Ennen sitä yhtä sutta oli kuitenkin haavoitettu. Jahdin olisi pitänyt keskittyä vain haavoittuneen suden metsästykseen. Nyt oli lupa käytetty terveen suden ampumiseen ja haavoittunutta ei voinut jättää kitumaan. Haavoittuneen eläimen lopettamiseen ei tarvita kaatolupaa.
Se siis rangaistuksista. Pantasuden kaatuminen oli kuitenkin menetys sekä susitutkimukselle että metsästäjien maineelle. Asia ei muuksi muutu kävi käräjäsalissa miten tahansa.
Oma käsitykseni kuitenkin on, että tapaus oli vahinko. Turun Sanomissa "lehden saamien tietojen mukaan" jahdissa olisi sovittu, että siellä ammutaan tahallaan enemmän kuin on lupia. Se oli rumaa ja tahallista provosointia.
Metsästyksen johtaja ja tässä ampujana ollut varajohtaja ovat sellaisessa rikosoikeudellisessa vastuussa, että heidän pään menokseen jahtiin osallistuvat eivät kyllä suunnittele muuta kuin mitä on käskynjaossa sovittu.
Kirjoitan näköjään paljon susista, mutta ei ole kuitenkaan niitä, jotka haluasivat kaikki sudet hävittää. Minusta susi kuuluu meidän luontoon. Me, jotka haluamme, että niitä on, me myös haluamme, että kaikki tekevät työtä vahinkojen estämiseksi ja viime kädessä niiden korvaamiseksi täysimääräisesti niille, jotka siitä kärsivät. Ja tietysti meidän pitää saada tietää ja luottaa siihen tietoon, mitä meille pedoista ja niiden määrästä kerrotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti