Yrittäjänä kunnassa

Yrittäjyys  on ihanne  Suomessa. Vapaus ja vastuu on rajaton ja määrittelemätön. Aina saa tehdä niin kuin mieli tekee.
Näitä ajatuksia tulin pohtineeksi Rukalla hiihtolenkillä Pyhävaaralla. Latu kulki tuttuja reittejä. Paitsi lakkautetun koulun pihalla ei ollut enää vanhempainyhdistyksen ylläpitämää mehuasemaa.
Kotakahvila oli avoinna ja Korpikahvila laajennettuna parin kolmen kilometrin päässä.
Latua suihkiessani mietin, miten hyvältä tuntui, että pääsi välillä nauttimaan kuumasta mehusta ja pullasta. Yrityksiä ne ovat latukahvilatkin. Kuka tekee sitä sivutöikseen kuka vakavissaan koko talvisesongin - kaksi kuukautta. Kukahan noista latureiteistä päättää?
Mutta ajatellaanpa, että ladut ovat kunnan ylläpitämiä ja sinä olet kahvilayrittäjä. Asiakkaat ovat tyytyväisiä palveluihisi. Istuvat, nauravat ja kertovat kukin palan historiastaan, ja siitä kuinka Rukalla on mukava hiihdellä.
Sitten tuiskujen jäljiltä ladut ovat pehmeät eikä niitä saada täysin kuntoon kuten ilmoitustauluilla on luvattu. Kelkat ovat ajaneet paikoin ladulla, kertoo yksi. Ohjissa on vettä, mikä kastelee suksen ja lumi tarttuu pohjaan.
Yrittäjänä ymmärrät hyvin asikkaita ja sanot siitä latupartiolle. Heikolle ladulle on hyvä selitys ja asiat luvataan korjata. Menee viikko ja kaksi ja asikkaat purnaavat aina vain enemmän. Yrittäjästä tuntuu, että ladulla on alkanut kulkea vähemmän väkeä kuin aikaisemmin.
Olet taas yhteydessä kuntaan ja kerrot huolesi. Nyt vastauksessa alkaa kuulua närkästystä eikä aikataulukaan sinua vakuuta. Otat yhteyttä kunnanhallituksen puheenjohtajaan, joka pistää toimeksi. Nyt alkaa ladulla tapahtua ja kaikki näyttää taas olevan kunnossa.
No, kevät koittaa ja yksi sun toinen pistää sukset vintille ja odottaa seuraavaa sesonkia.
Yrittäjäkin huomaa, että seuraavasta sesongista tulee aivan toisenlainen. Paikallislehti Koillis-Sanomat kertoo, että määrärahojen niukkuuden takia Pyhävaaran reittiä on muutettu. Latu kiertää vasta laajennetun kahvilan kilometrin päästä.
Ladun varteen voi asetella viittoja ja opasteita, mutta kahvilaa ei sinne siirretä. Yrittäjällä on yhä täysi vapaus harjoittaa elinkeinoaan niin kuin parhaaksi katsoo, mutta eihän siitä enää mitään tule. Yrittäjän asemasta ei ole päätetty missään, mutta kaavailuilla voidaan kuitenkin viedä leipä suusta.
  Kunnan yrittäjän tulevaisuus on paljolti kiinni yleisestä matkailusuhdanteen kehityksestä, mutta on se kiinni paljosta muustakin. Siihen on jokaisen alkavan yrittäjän syytä varautua.

Tämä tarina onneksi on vain mielikuvituksen tuotetta, mutta uskotko, että pienen yrittäjä asema kunnassa voisi olla juuri tällaista. Kerro, jos sinulla on kohtelusta  omakohtaista kokemusta.