Ei mikään ole niin helppoa kuin ennustaminen. Etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Vain jälkiviisaus menee ennustamisen helppouden edelle.
Oma tulevaisuuden ennustamiseni alkaa joka aamu kun herää ja päättyy saman päivän iltana. Miksi en siis voisi tämän aamun ennustustani kirjoittaa blogiini. Saanpahan myöhemmin tilaisuuden jälkiviisaana kertoa, miksi jokin meni pieleen.
Mutta se ennustus: Vaikka Suomen vientiteollisuus ja ulkomaankauppa teki mahalaskun viime vuoden viimeisellä neljänneksellä ja tulevat viikot kertovat lamaa puhkuvista lomautuksista ja heikentyneistä tuloksista, on talouden käänne kuitenkin tapahtunut. Alamäki on tasaantunut ja monista tekijöistä riippuu onko suunta nopesti ylös vai junnataanko samalla tasolla pitkään.
Kreikka ja Portugali sekä Italia kertovat vielä kasvavista talousvaikeuksistaan. Ne saavat sekä pörssikurssit että euron kurssin heilahtelemaan. Pörssikurssit ovat kesällä ja alkusyksystä nykyistä korkeammalla tasolla. Ensi vuodesta tulee jällee pörssistä vaikea.
Euron kurssi on tänä aamuna 1,312. Maaliskuun loppuun mennessä kurssi käy alemmalla tasolla kuin kertaakaan 2000-luvulla. Jopa 1,20 voi alittua. Mutta vain väliaikaisesti.
Euroopan keskuspankki pumppaa pankkijärjestelmän tukemiseen lisää rahaa - 1000 miljardia maaliskuun loppuun mennessä.
Se hälventää pankkien epäluottamusta. Uskoisin sen johtavan paitsi pörssikurssien nousuun, myös investointien käynnistymiseen ja kiinteistöjen arvon lievään nousuu. Asuntojen hinnanlasku jäisi siten maltilliseksi.
Tuleva kuukaudet antavat valtioille ja yrityksille aikaa hakea uutta asentoa tulevaisuuden varall4. Ne valtiot, joiden pelivara velkaantumisen takia on menetetty, tulevat kokemaan talouden ankeuden vielä pitkään. Kreikka tulee jäämään nyt työelämään astuville esimerkkinä järjestäytyneen yhteiskunnan romahduksesta ja sen aiheuttamasta hädästä. Eurooppa joutuu auttamaan Kreikkaa seuraavat 20 vuotta. Eurooppa voi kieltäytyä maata rahoittamasta, mutta inhimilliselle hädälle se ei voi kääntää selkäänsä.
Mitä meidän pitää Kreikasta oppia. Meidän hyvinvointipalvelujen määrä ei riipu palvelujen tarpeen määrästä, vaan yhteiskunnan kantokyvystä. Kunnat, seurakunnat ja valtio ovat jakaneet veronmaksajilta kerättyjä varoja paitsi oikeaan hätään ja tarpeeseen, myös rakentaneet kalliitta ja tehottomia hallintorakenteita - investoineet virastoihin, kunnantaloihin, kirjastoihin ja uimahalleihin enemmän kuin niiden todellinen kantokyky sallii.
Meillä on joka kaupungissa kunnan työntekijöitä enemmän kuin 5 henkilöä 100 asukasta kohti. Turussa se on enemmän kuin 7. Se tarkoittaa myös 5 työntekijää 25 perhettä kohti. Kun perheessä ei ole kuin kaksi ansaitsevaa henkilöä, se on 5 virkamiestä 12,5 työssä käyvää kohti. Kun tämä vielä avataan, meillä Naantalissakin on yksi virkamies kahta työssäkäyvää kohti. Tarkoittaako se, että vähintää joka toisessa perheessä toinen puolisoista saa tulonsa kunnan, kuntayhtymän tai valtion palveluksessa.
Ei siinä ole mitään pahaa, mutta ryhtykääpä kolmistaan maksamaan toisille palkkanne.
Ennustukseni siis on, että kuntien palveluksesta täytyy vapautua työvoimaa ja paljon. Jokainen kunnan palveluksessa oleva kyllä tietää tekevänsä täyden päivätyön eikä sekään riitä. Kysymys ei olekaan siitä, että kunnissa laiskoteltaisiin, vaan siitä, että kunnissa ei ole enää varaa tehdä sellaisia asioita, jotka eivät suoraan palvele kuntalaisia. Eikä enää kaikkea sitäkään.
Ennustan kuitenkin, että kaiken sumun seasta nuori polvi tulee ja nousee ongelmien yläpuolelle. Niin on aina käynyt eikä ole syytä epäillä etteikö niin kävisi tälläkin kertaa.
Vanhan polven täytyy pitää seiniä pystyssä ja pelata aikaa niin kuin kreikan tapauksessa. Epäillä kaikkea ja kuitenkin luottaa tulevaisuuteen.
Nyt ennustan, että olen kahden tunnin päästä matkalla Rukalle hiihtämään.
Oma tulevaisuuden ennustamiseni alkaa joka aamu kun herää ja päättyy saman päivän iltana. Miksi en siis voisi tämän aamun ennustustani kirjoittaa blogiini. Saanpahan myöhemmin tilaisuuden jälkiviisaana kertoa, miksi jokin meni pieleen.
Mutta se ennustus: Vaikka Suomen vientiteollisuus ja ulkomaankauppa teki mahalaskun viime vuoden viimeisellä neljänneksellä ja tulevat viikot kertovat lamaa puhkuvista lomautuksista ja heikentyneistä tuloksista, on talouden käänne kuitenkin tapahtunut. Alamäki on tasaantunut ja monista tekijöistä riippuu onko suunta nopesti ylös vai junnataanko samalla tasolla pitkään.
Kreikka ja Portugali sekä Italia kertovat vielä kasvavista talousvaikeuksistaan. Ne saavat sekä pörssikurssit että euron kurssin heilahtelemaan. Pörssikurssit ovat kesällä ja alkusyksystä nykyistä korkeammalla tasolla. Ensi vuodesta tulee jällee pörssistä vaikea.
Euron kurssi on tänä aamuna 1,312. Maaliskuun loppuun mennessä kurssi käy alemmalla tasolla kuin kertaakaan 2000-luvulla. Jopa 1,20 voi alittua. Mutta vain väliaikaisesti.
Euroopan keskuspankki pumppaa pankkijärjestelmän tukemiseen lisää rahaa - 1000 miljardia maaliskuun loppuun mennessä.
Se hälventää pankkien epäluottamusta. Uskoisin sen johtavan paitsi pörssikurssien nousuun, myös investointien käynnistymiseen ja kiinteistöjen arvon lievään nousuu. Asuntojen hinnanlasku jäisi siten maltilliseksi.
Tuleva kuukaudet antavat valtioille ja yrityksille aikaa hakea uutta asentoa tulevaisuuden varall4. Ne valtiot, joiden pelivara velkaantumisen takia on menetetty, tulevat kokemaan talouden ankeuden vielä pitkään. Kreikka tulee jäämään nyt työelämään astuville esimerkkinä järjestäytyneen yhteiskunnan romahduksesta ja sen aiheuttamasta hädästä. Eurooppa joutuu auttamaan Kreikkaa seuraavat 20 vuotta. Eurooppa voi kieltäytyä maata rahoittamasta, mutta inhimilliselle hädälle se ei voi kääntää selkäänsä.
Mitä meidän pitää Kreikasta oppia. Meidän hyvinvointipalvelujen määrä ei riipu palvelujen tarpeen määrästä, vaan yhteiskunnan kantokyvystä. Kunnat, seurakunnat ja valtio ovat jakaneet veronmaksajilta kerättyjä varoja paitsi oikeaan hätään ja tarpeeseen, myös rakentaneet kalliitta ja tehottomia hallintorakenteita - investoineet virastoihin, kunnantaloihin, kirjastoihin ja uimahalleihin enemmän kuin niiden todellinen kantokyky sallii.
Meillä on joka kaupungissa kunnan työntekijöitä enemmän kuin 5 henkilöä 100 asukasta kohti. Turussa se on enemmän kuin 7. Se tarkoittaa myös 5 työntekijää 25 perhettä kohti. Kun perheessä ei ole kuin kaksi ansaitsevaa henkilöä, se on 5 virkamiestä 12,5 työssä käyvää kohti. Kun tämä vielä avataan, meillä Naantalissakin on yksi virkamies kahta työssäkäyvää kohti. Tarkoittaako se, että vähintää joka toisessa perheessä toinen puolisoista saa tulonsa kunnan, kuntayhtymän tai valtion palveluksessa.
Ei siinä ole mitään pahaa, mutta ryhtykääpä kolmistaan maksamaan toisille palkkanne.
Ennustukseni siis on, että kuntien palveluksesta täytyy vapautua työvoimaa ja paljon. Jokainen kunnan palveluksessa oleva kyllä tietää tekevänsä täyden päivätyön eikä sekään riitä. Kysymys ei olekaan siitä, että kunnissa laiskoteltaisiin, vaan siitä, että kunnissa ei ole enää varaa tehdä sellaisia asioita, jotka eivät suoraan palvele kuntalaisia. Eikä enää kaikkea sitäkään.
Ennustan kuitenkin, että kaiken sumun seasta nuori polvi tulee ja nousee ongelmien yläpuolelle. Niin on aina käynyt eikä ole syytä epäillä etteikö niin kävisi tälläkin kertaa.
Vanhan polven täytyy pitää seiniä pystyssä ja pelata aikaa niin kuin kreikan tapauksessa. Epäillä kaikkea ja kuitenkin luottaa tulevaisuuteen.
Nyt ennustan, että olen kahden tunnin päästä matkalla Rukalle hiihtämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti