SDP:n uusi puheenjohtaja Antti Rinne on retoriikallaan palauttanut puolueen 1970-luvulle. Suomi oli silloin suljettu markkina. Pankit päättivät keskenään talletuskoroista, Suomen Pankki valvoi valuuttakauppaa ja teollisuuden kaipaamilla devalvaatioilla syötiin se, mitä palkkanevuotteluissa oli sovittu. Kilpailukyky syntyi prosenttilaskulla.
Sama kaava salli sosiaalisen markkinatalouden. Suomea kehitettiin Ruotsin malliin pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi, jollaista koko muu Eurooppa kadehti.
Vihatut devalvaatiot päättyivät 1990-luvulla ja viimeistään euroon liittymisen jälkeen. Yhdysvalloissa asuntokuplan puhkeaminen 2008 avasi silmät kaikkialla. Eurooppalaisetkin valtiot olivat korviaan myöten veloissa. Nekin, joilla velkaa oli vähän, olivat sijoittaneen rahansa velkaisten maiden valtioiden obligaatioihin.
Mallimaa Suomi oli vielä 2008 yksi Euroopan vähiten velkaantunut maa bruttokansantuotteessa mitattuna. Yhdysvalloista alkaneeseen markkinoiden romahdukseen reagoitiin valtion velkaa lisäämällä. Eurooppa joutui ensiksi pelastamaan rahoitusjärjestelmänsä. Sen takaa ei vielä nähty ongelman todellista tilaa. Ongelman ydin oli liian suureksi kasvanut julkisen talouden osuus bruttokansantuotteesta ja valtion ja kuntien huikea velkamäärä.
Rahoitusjärjestelmä on pelastettu. Julkisen talouden velkaantumista ei kuitenkaan edelleenkään ole pystytty hidastamaan eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta.
Antti Rinteen nousu maan hallitukseen tulee muuttamaan ennen muutta Rinteen aikaisempia lausuntoja. Puheenjohtajakisassa tulee lausutuksi kaikenlaista. Ei sitä pidä ottaa niin vakavasti.
Rinteen perusajatus on kuitenkin väärillä urilla. Meillä ei Suomessa ole varaa elvyttää lisävelalla, meillä ei ole varaa kasvattaa byrokratiaa, ei yritystoiminnan säätelyä. Jokainen tukieuro yritykselle aiheuttaa kolme euron kustannuksen julkiselle taloudelle. Tukijärjestelmiä pitää mieluimmin purkaa kuin lisätä.
Meillä pitää purkaa julkisia palveluja, vähentää kuntien työntekijöiden määrää ja keventää organisaatioita. Se on myrkkyä sosialidemokraateille, mutta vauhdissa olevassa ajoneuvossa kuskin ei pidä ummistaa silmiään tosiasioilta.
Minusta kuntien palveluksessa on paljon ammattitaitoista henkilökuntaa, joille ei ole riittävästi ammattiaan vastaavaa työtä. Työtä on, mutta se on turhaa ja turhautavaa. Työn kuva ei ole kannustava eikä henkilö pääse etenemään työurallaan. Sellainen ihminen turhautuu ja masentuu. Sairastavuus kunnissa on selvästi koreampaa kuin yksityisellä sektorilla. Pitkä irtisanomissuoja ei ole ollut heidän pelastus.
Heidät pitää ja on pakkokin vapauttaa työmarkkinoille. Ne, jotka väittävät, että se vain kasvattaisi työttömyyttä, on kuntatyöntekijöiden ammattitadon ja mahdollisuuksienvähättelyä.
Puolueen puheenjohtajien pitää näyttää kansalle valoa, tietä ulos ahdingosta ja vaikeuksista. Joka sanoo, että tästä selvitään kivuttomasti, häntä ei kukaan usko. Tie on kivinen. Aluksi on purettava vanhaa, jotta sen päälle voi uutta rakentaa.
Tärkeintä on, että tunnelin päässä näkyy valoa.
Minusta kuntien palveluksessa on paljon ammattitaitoista henkilökuntaa, joille ei ole riittävästi ammattiaan vastaavaa työtä. Työtä on, mutta se on turhaa ja turhautavaa. Työn kuva ei ole kannustava eikä henkilö pääse etenemään työurallaan. Sellainen ihminen turhautuu ja masentuu. Sairastavuus kunnissa on selvästi koreampaa kuin yksityisellä sektorilla. Pitkä irtisanomissuoja ei ole ollut heidän pelastus.
Heidät pitää ja on pakkokin vapauttaa työmarkkinoille. Ne, jotka väittävät, että se vain kasvattaisi työttömyyttä, on kuntatyöntekijöiden ammattitadon ja mahdollisuuksienvähättelyä.
Puolueen puheenjohtajien pitää näyttää kansalle valoa, tietä ulos ahdingosta ja vaikeuksista. Joka sanoo, että tästä selvitään kivuttomasti, häntä ei kukaan usko. Tie on kivinen. Aluksi on purettava vanhaa, jotta sen päälle voi uutta rakentaa.
Tärkeintä on, että tunnelin päässä näkyy valoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti