perjantai 27. helmikuuta 2015

Palkkoja maksetaan velkarahalla

Suomen Kuntaliiton arvion mukaan kuntien ja kuntayhtymien viime vuoden tilinpäätökseen sisältyy yhtiöittämisestä syntyneitä, tulosta parantavia kertaluonteisia tuottoja miljardin euron edestä. Moni kunta pystyy sen vuoksi kirjaamaan positiivisen tuloksen ja kattamaan aikaisempia alijäämiä.
Kunnan omaisuuden yhtiöittämisessä  ei kuitenkaan ole tapahtunut todellista arvon kehitystä. Yhtiölle siirtynyt omaisuus on joko kirjattu kirjanpitoarvosta tai päivän arvosta. Omaisuus on maksettu kunnalle velkarhalla tai kauppahinta on jäänyt korolliseksi velaksi yhtiölle.
Kunnan tilinpäätös antaa siten kirjanpitolain hengen vastaisesti todellisuutta paremman  kuvan kunnan taloudellisesta asemasta.
Kuntaliitto arvioi myös kuntien ja kuntayhtymien velkaantumisen jatkuvan tulevina vuosina kiivaana. Vuonna 2008 kuntien yhteenlaskettu velka oli n. 10 miljardia euroa. Viime vuonna se oli n. 17 miljardia ja vuonna 2018 sen lasketaan olevan 26 miljardia euroa.
Kuntatalous on ajautumassa kestämättömälle tielle. Valtio ja kunnat ovat samassa veneessä. Valtion menokehitykselle ja velkaantumiselle pitää asettaa lakiin perustuvat rajat. Myös kuntien veroprosentin kasvulle ja velkamäärälle pitää asettaa katto. Menot ovat kunnan itsensä päätettävissä. Toiset hoitavat pavelut edullisemmin kuin toiset. Tehokkuudessa on suuria eroja. 
Julkisen talouden palkkoja siis maksetaan velkarahalla, vaikka lain perusteella sellainen ei pitäisi olla mahdollista.

Juha Haapakoski
Naantalin tarkastuslautakunnan pj
Kansanedustajaehdokas Kokoomus

Pelastetaan palvelut, laitetaan päälliköt töihin

Ajan velkakattoa kunnille, kuntayhtymille ja valtion velalle. 
Vero- ja taksa- ja yksikkökustannuskattoa palveluille.  

Haluan ottaa mittaa kuntien johtamistavoista ja järjestelmistä. Päälliköt on laitettava töihin. 

Silloin asiakkaat ja henkilökunta voivat paremmin ja palvelut pelastuvat.

Jos kiinnostuit, jatka lukemista.


Valtion menot ovat  n. 50 miljardia euroa. Tiesitkö, että kuntien ja kuntayhtymien rahapussi on lähes yhtä suuri? Yhteensä se on liki 40 miljardia euroa.
Valtion velka ylittää tänä vuonna 100 miljardia. Kuntien ja kuntayhtymien velkamäärä oli vuonna 2013 15,5  miljardia. Vuonna 2018 sen lasketaan olevan 26 miljardia euroa.

Valtio hyötyy arvonlisäverosta
Verotus on iso ja tärkeä juttu: Valtion verotuloista suurin ei ole ansiotulovero vaan se on kaupan kassalla maksamamme arvonlisävero. Arvonlisävero on liki kaksi kertaa suurempi (17,8 Mrd), mitä palkoista, eläkkeistä ja pääomatuloista kertyvä vero (8,8Mrd) yhteensä.

Kuntien ja kuntayhtymien menoista (39mrd) vain noin puolet (21,5 mrd) katetaan kunnallisverolla.
Erilaisina taksoina kerätään toinen puoli.  Valtionosuuksilla (8mrd) kunnat kattavat  vain n. 20 prosenttia menoistaan.

Viime vuonna tulokseen kirjattiin n. 1 mrd:n suuruinen kertatulo liiketoimintojen yhtiöittämisestä. Sen piti olla vain kirjanpidollinen toimenpide, mutta kyllä kaikki tunnusluvut vain kummasti kohenivat. Käytännössä lämpö, vesi- tai satamayhtiöt vain saivat lisää velkaa.  Sen hoitokustannukset peritään sinunkin kukkarosta, jos satut olemaan palveluiden piirissä.

Yhtiöittäminen toi vain lisää velkaa
Vuoden 2015 aikana kuntien toimintamenojen (vain) kasvu vielä edelleen hidastuu  sen vuoksi, että liikelaitosten ja ammattikorkeakoulujen opettajia on siirtynyt uusien yhtiöitten palvelukseen.

Jos mietitään, mitkä seikat ovat vaikuttaneet eniten  lapsiperheiden tai eläkeläisten ostovoiman heikentymiseen, niin ne eivät johdu  valtiosta vaan kuntien harjoittamasta talouspolitiikasta.
Veden- ja jäteveden, kaukolämmön hintaa on nostettu reilusti.  Veroprosenttia on korotettu kahteen kolmeen kertaan enemmän kuin prosenttiyksiköllä kiinteistöverosta ja muista palvelumaksuista puhumattakaan.

Nokia on kuollut mutta kuntien menot jatkaa kasvuaan

Kuntien menot eivät ole kertaakaan vielä vähentyneet vuoden 1994 jälkeen. Vuonna 2013 menot kasvoivat 2,5 prosenttia. Viime vuoden arvioitu prosentin kasvu ei ole enää vertailukelpoinen edelliseen vuoteen kun menoja siirtyi tytäryhtiöille.

Eläköityvien tilalle määräaikaisia
Kunnat eivät pysty sopeuttamaan toimiaan niin paljon kuin pitäisi. Kuntien työntekijöistä eläköityy kolme prosenttia joka vuosi. Kuusi vuotta finansskiriisin jälkeen kunnissa ei sitä ole opittu käyttämään hyväksi.
Virkoja tosin on jätetty täyttämättä, mutta tilalle on palkattu määräaikaisia työntekijöitä. Jos johtamisjärjestelmä olisi tehokas, kunnissa toimittaisiin toisin.
 Alle kouluikäisten määrä on kuitenkin pienentynyt, rakentaminen vähentynyt, asuntoalueiden kasvu on pysähtynyt ja väki on terveempää Varsinais-Suomessa kuin muualla. Työmäärä ja asiakkaiden määrä on vähentynyt, mutta kustannuksest jatkavat kasvamistaan. Ei hyvältä näytä.

Kädet nostettu jo pystyyn
Suuret kunnat ovat jo lakanneet murhetimasta. Pisararadan ja raitiotiehankkeen kannatus kielii rintamakarkuruudesta. Eikö enää halutakaan pitää huolta julkisen talouden velkaantumisen pysäyttämisestä?

Miksi Varsinais-Suomessa pitäisi käyttää koulutukseen, terveydenhuoltoon tai kiinteistöjen ylläpitämiseen selvästi enemmän rahaa kuin maassa keskimäärin? Minusta Varsinais-Suomi pystyy parempaan. Täällä on osaavat, terveet ja innostuneet ihmiset, suotuisat olot ja kehittyneet työvälineet. Hyvä organisaatio on sellainen, että osaavat ihmiset saavat muita enemmän aikaan muita pienemmillä kustannuksilla. Sellaista jälkeä kutsutaan myös menestykseksi.

Kustannusten keskiarvokin tuottaisi tai säästäisi jo satoja miljoonia euroja joka vuosi.

Eikö kannattaisi edes yrittää? 









keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Työllistävää keskustelua

Työttömyys  työllistää keskustelijoita. Siis teettää ylimääristä työtä, puhetta ja lauseen pätkiä.
Onko yritysten tärkein tehtävä työllistäminen? Jos työllistät omia työntekijöitä, se on negatiivista, mutta jos työllistät uusia, on se positiivista. Niinkö?
Yrityksen kilpailukyvyn kannalta ensimmäinen olisi kuitenkin positiivista  ja jälkimmäinen negatiivista.

Sanaleikkiä voisi jatkaa, mutta yrityksen tärkein tehtävä ei ole työllistäminen, vaan kannattava liiketoiminta. Kannattava liiketoiminta syntyy yksinkertaistettuna tuotteen myyntihinnan ja tuotantokustannusten positiivisesta erotuksesta.
Mitä suurempi on erotus, sitä kannattavampaa on toiminta. Kannattavaan toimintaan kannattaa myös investoida. Tuotannon kasvattamisen tarkoitus on madaltaa kustannuksia per tuotettu kappale, mikä lisää edelleen tuotteesta syntyvää katetta.

Kannattavuuden kasvun edellytys on kuitenkin se, että tuote käy kaupaksi.  
Yrityksen kannalta on  periaatteessa kaksi kilpailua rajoittavaa tekijää. Oma tuote on liian kallis käydäkseen kaupaksi tai suhdanteet ovat niin heikot, ettei kysyntää ole.

Jatkuvat YT-neuvottelut ja uutiset kertovat, että yritykset vähentävät tuotantoa ja tuotantokustannuksia heikkenevää kysyntää vastaavaksi. Veronkevennyksilläkään ei ole vaikutusta, jos rahavirta on vain talosta ulospäin.

Vastaavasti veron korotukset heikentäisivät tuotteen kannattavuutta. Hinnan korotus heikon kysynnän aikana toimii käänteisesti. Myynti laskee ja tuotot vähenevät, mikä kasvattaa painetta kustannusten eli työpaikkojen vähentämiseen.
Hallituksen tekemä yhteisöveron alennus 24 prosentista 20 prosenttiin hyödyttää yritystä vasta sitten, kun tulos jää plussalle. Osinkoveron nosto vähentää sijoittajien kiinnostusta jatkaa yritysten rahoitusta alenevien osinkojen ja osinkotuottojen takia. Kansainväliset sijoittajat pakkaavat laukkujaan ja suomalaiset pankkiiriliikkeet hakevat pääomille parempia tuottoja kansainvälisiltä markkinoilta.

 Suomessa rahoitusta tarvitsevan yrityksen on vaikea antaa pankille riittäviä vakuuksia kun aiempienkin arvo laskee osin markkinoiden ja osin yrityksen heikkojen tulevaisuuden näkymien takia.
Tähän kuvaan  liittyy vielä monia aloja mm. mediaa, pankkia ja kauppaa runteleva rakennemuutos, jonka loppua ei ole näkyvissä.  

Miten laskevat markkinat vaikuttavat yleisesti:
1. Liikevaihdon lasku vähentää arvonlisäveron tuottoa, joka on 40 prosenttia valtion verotuloista.
2. YT-neuvotteluista syntyvä työttömyyden kasvu heikentää valtion ansio- ja palkkatulojen verotuottoa, mikä on vajaa kolmannes valtion tuloista. Työttömyyden kasvu nostaa menoja, jotka katetaan osittain verotuloilla.
3. Yhteistöverotuotto laskee alennetun veroprosentin ja heikkenevien tulosten seurauksena. Niiden osuus verotuloista on kuitenkin arvonlisäveroon ja ansiotulojen tuottoihin verrattuna varsin vähäinen.

 Suomessa valtion ja kuntien rakenteita ylläpitävät menot eivät saa enää kasvaa. Nykyisen tason  pidetään yllä  lisävelan turvin. Rakenteiden rahoitus velkarahalla ei ole elvytystä.

Sote-uudistus ja kuntajakouudistus ovat valtion ja kuntien rakennemuutosta. Niiden toteuttaminen on välttämätöntä, mutta ei kuitenkaan kaikkea ehdotetussa muodossa.  Uudistusten kustannukset on suunniteltava, näytettävä ja tavoitteet hyväksyttävä ennen täytäntöönpanoa. Hallituksen kannattaa mieluimmin lykätä toimeenpanoa kuin toteuttaa se keskeneräisenä.

Tietoverkkojen ja it-laitteiden mahdollisuudet on valjastettava tukemaan uudistusta ja jouduttamaan kustannusten alentamista. Yrityksissä ollaan valovuosia kuntia edellä.

Kuntajakosopimukseen liittyvä irtisanomissuoja pitää purkaa. Suojan purku ei johtaisi liitoksissa irtisanomisiin. Kun yhdistymisellä tavoitellaan pienempiä kustannuksia, pitää kaikki kustannukset olla samalla viivalla.  

Jotta yritysten kilpailukyky  ja valtion verotulot säilyisivät, pitää hallituksen toimet olla nykyistä enemmän markkinahenkisiä. Yritysten, metsien ja kiinteän omaisuuden myyntivoittoveroa pitää puolittaa kolmeksi vuodeksi, jotta yrityksiin, metsiin ja kiinteistöihin saadaan uudet nuoret omistajat ja vapautuvat pääomat etsimään uusia kohteita.












lauantai 7. helmikuuta 2015

On lupa unelmoida

Martin Luther King kiteytti työnsä tavoitteen yhdeksi kuolemattomaksi lauseeksi. Hänen unelmansa oli vapaa, tasapuolinen ja oikeudenmukainen Amerikka.
Jokaisella suomalaisella pitäisi olla myös oma unelmansa. Minulla se on vapaa, tasapuolinen ja oikeudenmukainen Suomi, jonka talous on tasapainossa.
Miksi taloudesta puhuminen on niin tärkeää? Eikö riitä, että pidämme vain huolen lapsista ja vanhuksista, sairaista ja vammaisista, köyhistä ja syrjäytyneistä, itsestä ja perheestämme. Ei, se ei kertakaikkiaan riitä.
Tähän asti taloudella ei ole ollut niin kovin suurta merkitystä. Yhteiskunta on kehittynyt niin, että talouteen liittyneet ongelmat ovat korjautuneet itsestään vähän menovauhtia säätämällä tai vähän lisävelkaa ottamalla. Julkisista menoista on tullut tälle maalle taakka. Se on kuin mäkeä kierivä lumipallo, joka kasvaa kaiken aikaa. Kohta mitkään voimat eivät pysty sitä pysäyttämään.
Talouden epätasapaino on alkanut sortaa  unelmaa vapaasta, tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta Suomesta.

Työtä ei ole kaikille.  Yksityisellä sektorilla - siis yrityksissä, teollisuudessa, kaupassa ja yleensä liike-elämässä tulevaisuus näyttää entistä epävarmemmalta. YT-neuvottelut ovat jokapäiväisiä. Rakennemuutos on kaikkialla. Se tarkoittaa, että samat tutut ja vanhat toimintatavat eivät enää ole kannattavia. Työ ei lopu, mutta tuotto loppuu. Media, pankkitoiminta ja kauppa ovat saaneet haastajansa verkosta.  Siellä myös voittajat ja häviäjät erotellaan eri tavalla kuin ennen. Aina kilpailijaa ei edes tunnisteta.

Samalla kun yritykset ja sen työntekijät etsivät kuumeisesti uutta tulevaisuutta, julkinen sektori elää tai ainakin näyttää elävän aivan eri maailmassa. Kun yksityinen sektori lomauttaa ja irtisanoo väkeä kovalla kädellä, julkisella sektorilla lähinnä vain puhutaan säästöistä ja lomautuksista.
Yritykset menettävät kymmeniä prosentteja liikevaihdosta ja vähentävät menoja samassa suhteessa.
Harvassa kunnassa on saatu edes menojen kasvu pysäytetyksi.
 Valtiontalouden alijäämää ja velkakierrettä ei kuitenkaan voida katkaista ellei joka kunnassa ja joka tehtäväalueella ryhdytä tekemään asioita eri tavalla - tehokkaammin ja pienemmillä kustannuksilla.

Meidän pitää myös ymmärtää, että osa yritysten ja teollisuuden heikosta kilpailukyvystä johtuu liian suurista julkisen sektorin kustannuksista eli korkeasta työn verotuksesta. Byrokratia  vaikeuttaa yritysten sopeutumista uuden tekniikan ja kansainvälisen kilpailun  tuomiin haasteisiin.

Kuntarakenteisiin liittyy myös erityispiireitä, joita yksityisellä sektorilla on alettu pitää tasa-arvoa heikentävänä tekijänä. Yksi on kuntarakennelakiin sisältyvä viiden vuoden irtisanomissuoja kuntaliitoskunnan työntekijöille. Yksityisellä sektorilla ei samaa suojaa ole.
Kun poliitikoilla on valta päättää valtion ja kuntien viroista ja toimista, ja niille annetaan parempi irtisanomissuoja kuin yksityisellä sektorilla, ymmärrys julkisien menojen välttämättömyydestä on alkanut rapistua. Järjestelmä voi näyttää joidenkin mielestä korruptoituneeltakin, jos puolueiden suosioon pääsevät saavat enemmän oikeuksia kuin toiset.

Julkista taloutta siis virastoja, kuntia ja kuntayhtymiä pitäisi tarkastella yleisen käsitteen sijasta samaan tapaan kuin yrityksiä. Kuntien tavassa toimia on suuria eroja. Myös kustannukset vaihtelevat suuresti. Silti meillä puhutaan yleisesti resurssien puutteesta sosiaali- ja terveydenhuollossa, vanhusten huollossa tai koulutuksessa. Tosi asia kuitenkin on, että mitkään resurssit eivät  riittä, ellei ohjauksesta huolehdita.
Kunnille asetetut velvoiteet toki aiheuttavat kustannuksia, mutta eräillä kunnilla näyttää kuitenkin olevan keinoja tuottaa lakisääteisetkin palvelut muita edullisemmin. Kuntalaisten tyytyväisyydellä ja palveluihin käytetyllä rahamäärällä ei ole suoraa yhteyttä.
Sen sijaan työntekijöiden tyytyväisyydellä on suuri merkitys siihen, kuinka hyvin he asiakkaistaan huolehtivat.
Se  taas ei ole oikeudenmukaista. Kuntalaisten palveluista on huolehdittava. Kuntien organisaatiomuutokset ja tehostamistoimet eivät saa näkyä asiakkaiden kohtelussa. Heikko palvelu ei ole osoitus niukoista resursseista, vaan huonosta työn laadusta. Työn laatu on aina esimiehen vastuulla.