Katsoin pääministeri Aleksander Stubbin haastattelun Yle Areenasta. Kokoomuksen oma väki seuraa nyt puheenjohtajansa sanomisia ja tekemisiä yhtä kriittisesti kuin monet gallupeissa entisiksi kannattajiksi ilmoittautuneet. Uuden puheenjohtajan tie ei totisesti ole ollut ruusuilla tanssimista. Paremminkin se näyttää autiomaavaellukselta, jossa iso osa joukoista on väsähtänyt alkumatkasta.
Ensimmäistä kertaa tuo TV-haastattelu antoi viitteitä siitä, ettei Stubbin vaellus ole mennyt hukkaan. Erityisesti pidin siitä, ettei hänen sanomaansa ole tullut kaupankäynnin tai mielistelyn makua puolueen kannatuksen laskusta huolimatta.
Konsensus ymmärretään yleensä laajan yksimielisyyden tavoitteluksi, mutta toki yksimielisyyteen liittyy jossain määrin myös kabineteissa sovittuja päätöksiä, joista laskun maksaa jokin kolmas taho. Se on yleensä veronmaksaja. Vuoden 2008 työmarkkinajärjestöjen sopimat palkankorotukset nostivat Suomessa palkkakustannuksia muutamassa vuodessa 11 prosenttia. Se näkyy nyt yritysten kilpailukyvyn menetyksenä ja julkisen talouden tuottavuuden laskuna. Se oli konsensusta. Kallista sellaista.
Avoimuuden vaatimus ja läpinäkyvyys päätösten kokonaisvaikutuksista on lämpimästi kannatettava ajatus. Politiikan sanotaan olevan jatkuvaa kompromissien tekoa. Yleensä kompromissi tarkoittaa toiseksi parasta vaihtoehtoa eli talouden lainalaisuuksista tinkimistä. Sitä on nyt Suomessa tehty velkarahalla 100 miljardin edestä.
Kun Stubb puhuu arvojohtamisesta, aika usein häntä ymmärretään väärin. Ei hän puhu johtajista, johtajatyypeistä, puheenjohtajista tai edes pääministeristä. Arvot johtavat meitä jokaista arkisissa askareissamme. Arvojohtajat eivät ole tyyppejä, jotka korostavat omia tekemisiään. Päin vastoin arvot johtavat vastuussa olevia henkilöitä tekemään valintoja, viemään päätökseen kipeitäkin ratkaisuja ja ottavat vastuun - menestyvät tai menehtyvät - seurauksista. Sellainen tekee ihmisen päältäpäin varovaiseksi, nöyräksi ja usein vaatimattomaksikin. Siinä meillä poliitikoilla on paljon opittavaa.
Vieraan vallan propagandan tärkein ase on saada ihmiset uskomaan, että kaikki muut ovat epärehellisiä valehtelijoita ja viestintuoja itse on yksin oikeassa. Sellainen on kyllä kototekoistakin. Kuinka helppoa on epäillä toisia vilpillisyydestä, salaliitoista ja ilkeistä taka-ajatuksista.
Suomalaisten pitää tässä ajassa erityisesti kuitenkin olla rohkeita, viisaita ja luottaa itseensä. Vahva itsetunto on paras ase propagandaa vastaan. Voi avoimesti uskoa hyvää toisista, voi aidosti kuunnella toisen ajatuksia, on oikeus ottaa asioista selvää ja mahdollisuus itse punnita pöydälle nostettujen seikkojen kokoa, painoarvoa, laajuutta ja merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Hyvään lopputulokseen pääsyä auttaa johdonmukaisuus. Pysyy omassa kannassaan ja toimii sen mukaisesti. Pitää kiinni sovituista asioista ja aikatauluista.
Kokoomuslaiset ovat valinneet puheenjohtajakseen Aleksander Stubbin, jolla on raskas pesti myös pääministerinä. Hänen epäkiitollinen tehtävä on viedä maaliin edellisen laajan hallituksen aloittama työ.
Parasta mitä kokoomuslaiset voivat nyt tehdä, on antaa hänelle tukensa tässä tehtävässä. Hänet on valittu puheenjohtajaksi. Häntä ja hänen työtään on tuettava niin kauan, kuin hän on puheenjohtaja. Se on meiltä sitä hyvää johtajuutta, mitä hän itse peräänkuuluttaa.
Aleksander ei ole koko puolue. Puolue on samoilla arvoilla elävien ja ajattelelvien ihmisten puolue, jonka arvot eivät muutu suhdanteiden mukana. Koti, uskonto ja isänmaa ovat yhä kolme kirkasta johtotähteä, vaikka muuten meidän pitää muuttaa asioita, Suomea ja maailmaa. On välttämätöntä valita uusi suunta, kun vanhat eväät eivät enää tepsi.
Siltä pohjalta on oltu aallon pohjassa ennenkin ja aina sieltä on noustu. Niin nousee Suomi ja puolueen kannatuskin.
Ensimmäistä kertaa tuo TV-haastattelu antoi viitteitä siitä, ettei Stubbin vaellus ole mennyt hukkaan. Erityisesti pidin siitä, ettei hänen sanomaansa ole tullut kaupankäynnin tai mielistelyn makua puolueen kannatuksen laskusta huolimatta.
Konsensus ymmärretään yleensä laajan yksimielisyyden tavoitteluksi, mutta toki yksimielisyyteen liittyy jossain määrin myös kabineteissa sovittuja päätöksiä, joista laskun maksaa jokin kolmas taho. Se on yleensä veronmaksaja. Vuoden 2008 työmarkkinajärjestöjen sopimat palkankorotukset nostivat Suomessa palkkakustannuksia muutamassa vuodessa 11 prosenttia. Se näkyy nyt yritysten kilpailukyvyn menetyksenä ja julkisen talouden tuottavuuden laskuna. Se oli konsensusta. Kallista sellaista.
Avoimuuden vaatimus ja läpinäkyvyys päätösten kokonaisvaikutuksista on lämpimästi kannatettava ajatus. Politiikan sanotaan olevan jatkuvaa kompromissien tekoa. Yleensä kompromissi tarkoittaa toiseksi parasta vaihtoehtoa eli talouden lainalaisuuksista tinkimistä. Sitä on nyt Suomessa tehty velkarahalla 100 miljardin edestä.
Kun Stubb puhuu arvojohtamisesta, aika usein häntä ymmärretään väärin. Ei hän puhu johtajista, johtajatyypeistä, puheenjohtajista tai edes pääministeristä. Arvot johtavat meitä jokaista arkisissa askareissamme. Arvojohtajat eivät ole tyyppejä, jotka korostavat omia tekemisiään. Päin vastoin arvot johtavat vastuussa olevia henkilöitä tekemään valintoja, viemään päätökseen kipeitäkin ratkaisuja ja ottavat vastuun - menestyvät tai menehtyvät - seurauksista. Sellainen tekee ihmisen päältäpäin varovaiseksi, nöyräksi ja usein vaatimattomaksikin. Siinä meillä poliitikoilla on paljon opittavaa.
Vieraan vallan propagandan tärkein ase on saada ihmiset uskomaan, että kaikki muut ovat epärehellisiä valehtelijoita ja viestintuoja itse on yksin oikeassa. Sellainen on kyllä kototekoistakin. Kuinka helppoa on epäillä toisia vilpillisyydestä, salaliitoista ja ilkeistä taka-ajatuksista.
Suomalaisten pitää tässä ajassa erityisesti kuitenkin olla rohkeita, viisaita ja luottaa itseensä. Vahva itsetunto on paras ase propagandaa vastaan. Voi avoimesti uskoa hyvää toisista, voi aidosti kuunnella toisen ajatuksia, on oikeus ottaa asioista selvää ja mahdollisuus itse punnita pöydälle nostettujen seikkojen kokoa, painoarvoa, laajuutta ja merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Hyvään lopputulokseen pääsyä auttaa johdonmukaisuus. Pysyy omassa kannassaan ja toimii sen mukaisesti. Pitää kiinni sovituista asioista ja aikatauluista.
Kokoomuslaiset ovat valinneet puheenjohtajakseen Aleksander Stubbin, jolla on raskas pesti myös pääministerinä. Hänen epäkiitollinen tehtävä on viedä maaliin edellisen laajan hallituksen aloittama työ.
Parasta mitä kokoomuslaiset voivat nyt tehdä, on antaa hänelle tukensa tässä tehtävässä. Hänet on valittu puheenjohtajaksi. Häntä ja hänen työtään on tuettava niin kauan, kuin hän on puheenjohtaja. Se on meiltä sitä hyvää johtajuutta, mitä hän itse peräänkuuluttaa.
Aleksander ei ole koko puolue. Puolue on samoilla arvoilla elävien ja ajattelelvien ihmisten puolue, jonka arvot eivät muutu suhdanteiden mukana. Koti, uskonto ja isänmaa ovat yhä kolme kirkasta johtotähteä, vaikka muuten meidän pitää muuttaa asioita, Suomea ja maailmaa. On välttämätöntä valita uusi suunta, kun vanhat eväät eivät enää tepsi.
Siltä pohjalta on oltu aallon pohjassa ennenkin ja aina sieltä on noustu. Niin nousee Suomi ja puolueen kannatuskin.
