24.10.2011
En tiedä viittaako otsikko susiin, mutta melkoista siunailua susikeskustelu tällä hetkellä on.
Itse vietän puolet vapaa-ajastani pohjoisessa poronhoitoalueen ihmisten parissa ja osan Yläneellä, missä osallistun hirvi- ja peurajahtiin.
Poromiesten tai Yläneen metsästäjien joukossa ei ole pelkoa eikä hysteriaa. Sen sijaan ihmiset ovat aidosti huolissaan petojen aiheuttamista vahingoista.
Metsästyksessä sen helpompaa saalista sudelle ei ole kuin metsässä haukkuva koira ja etenkin yöksi yksin hirvihaukulle jäävä koira. Lampaat eivät pääse pakoon aitauksesta ja vasoja puolustavat vaatimet ovat helppo nakki etenkin alkukesästä.
Silti susien kanssa elävät eivät vaadi kannan hävittämistä. Vaikka asukkaiden ja metsästäjien suussa huulta heitetään keveästi, tosi asiassa petoa ammutaan korkeintaan itsepuolustukseksi.
Hirvipassin tapahtumista vastuussa on metsästäjä itse, mutta aivan yhtä lailla jahtipäällikkö. Yleisimmät uutiset lainrikkomuksista koskevat emää, jota vasa seuraa. Vasa voi huonosta osumasta kaatua, mutta lähteekin hetken päästä juoksemaan. Emä on joskus kuitenkin ehditty jo ampua seuraavassa passissa. Vaikka vasa saataisiin heti pois, on rikkomus tapahtunut. Niitä tapauksia on käräjillä muutama syksyssä. Mitä tapahtuisikaan, jos joku passissa ampuisi sutta? Se olisi piste ampujan, päällikön ja melkein koko porukan metsästysharrastukselle.
Suden metsästys yksin ei ole helppoa. Siihen eivät mitkään sunnuntaimetsästäjän taidot riitä. Pienessä porukassa sitä ei voi tehdä, koska kiinni jäämisen riski on suuri.
Hirvijahdissa pienetkin rikkeet tulevat yleiseen tietoisuuteen. Metsästäjät eivät pidä lainrikkojista eikä rikkomuksia jätetä vain omaksi tiedoksi.
Siksi koko harrastajakunnan leimaaminen yleisesti suden salametsästäjiksi tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja kohtuuttomalta.
Suuri syy julkisuudessa käytävään tuntoja herättävään keskusteluun on se, että uutiset susien todellisesta määrästä vaihtelevat suuresti. Epäilys laajasta salametsästyksestä tekee suuret muutokset uskottaviksi mutta eivät todellisiksi.
On ymmärrettävää, että Yläneen susilauman häviäminen kuohuttaa, jos niin kirjoitetaan. Yläneläiset taas eivät ymmärrä moista ollenkaan kun susien määrä näyttää kasvaneen. Seuraava uutinen voikin olla, että suurentunut lauma levittäytyy uusille alueille. Yläneen laumasta ei liene yksikään joutunut salametsästyksen uhriksi.
Parhaiten susikeskustelua rauhoitettaisiin pääsemällä yksimielisyyteen susien määrästä. Mitkään pöytälaatikkoteoriat eivät käy arvioinnin perustaksi. Niillä on saatu todella syvä juopa susien kannattajien ja vastustajien välille.
Toinen selvä parannus olisi ottaa susipantojen lähettämät tiedot kylien, koirien ja lampaiden suojaksi. Muissa maissa kyllä pystytään asettamaan hälyttimiä ja varoittamaan asukkaita puumien, leijonien ja karhujen lähestymisestä, mutta ei Suomessa.
Poro- ja hirvimiehet tietävät minuutin tarkkuudella missä tokka tai koira liikkuu, mutta susipannasta ei tietoa heru lampurille aina edes vahingon tapahtumisen jälkeen.
Susi kuuluu suomalaiseen luontoon. Sillä on täysi oikeus asua Suomen metsissä, mutta myös ihmisillä tulee olla oikeus varjella itseään, lemmikkejään ja omaisuuttaan petojen vahingoilta.
Juha Haapakoski
Itse vietän puolet vapaa-ajastani pohjoisessa poronhoitoalueen ihmisten parissa ja osan Yläneellä, missä osallistun hirvi- ja peurajahtiin.
Poromiesten tai Yläneen metsästäjien joukossa ei ole pelkoa eikä hysteriaa. Sen sijaan ihmiset ovat aidosti huolissaan petojen aiheuttamista vahingoista.
Metsästyksessä sen helpompaa saalista sudelle ei ole kuin metsässä haukkuva koira ja etenkin yöksi yksin hirvihaukulle jäävä koira. Lampaat eivät pääse pakoon aitauksesta ja vasoja puolustavat vaatimet ovat helppo nakki etenkin alkukesästä.
Silti susien kanssa elävät eivät vaadi kannan hävittämistä. Vaikka asukkaiden ja metsästäjien suussa huulta heitetään keveästi, tosi asiassa petoa ammutaan korkeintaan itsepuolustukseksi.
Hirvipassin tapahtumista vastuussa on metsästäjä itse, mutta aivan yhtä lailla jahtipäällikkö. Yleisimmät uutiset lainrikkomuksista koskevat emää, jota vasa seuraa. Vasa voi huonosta osumasta kaatua, mutta lähteekin hetken päästä juoksemaan. Emä on joskus kuitenkin ehditty jo ampua seuraavassa passissa. Vaikka vasa saataisiin heti pois, on rikkomus tapahtunut. Niitä tapauksia on käräjillä muutama syksyssä. Mitä tapahtuisikaan, jos joku passissa ampuisi sutta? Se olisi piste ampujan, päällikön ja melkein koko porukan metsästysharrastukselle.
Suden metsästys yksin ei ole helppoa. Siihen eivät mitkään sunnuntaimetsästäjän taidot riitä. Pienessä porukassa sitä ei voi tehdä, koska kiinni jäämisen riski on suuri.
Hirvijahdissa pienetkin rikkeet tulevat yleiseen tietoisuuteen. Metsästäjät eivät pidä lainrikkojista eikä rikkomuksia jätetä vain omaksi tiedoksi.
Siksi koko harrastajakunnan leimaaminen yleisesti suden salametsästäjiksi tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja kohtuuttomalta.
Suuri syy julkisuudessa käytävään tuntoja herättävään keskusteluun on se, että uutiset susien todellisesta määrästä vaihtelevat suuresti. Epäilys laajasta salametsästyksestä tekee suuret muutokset uskottaviksi mutta eivät todellisiksi.
On ymmärrettävää, että Yläneen susilauman häviäminen kuohuttaa, jos niin kirjoitetaan. Yläneläiset taas eivät ymmärrä moista ollenkaan kun susien määrä näyttää kasvaneen. Seuraava uutinen voikin olla, että suurentunut lauma levittäytyy uusille alueille. Yläneen laumasta ei liene yksikään joutunut salametsästyksen uhriksi.
Parhaiten susikeskustelua rauhoitettaisiin pääsemällä yksimielisyyteen susien määrästä. Mitkään pöytälaatikkoteoriat eivät käy arvioinnin perustaksi. Niillä on saatu todella syvä juopa susien kannattajien ja vastustajien välille.
Toinen selvä parannus olisi ottaa susipantojen lähettämät tiedot kylien, koirien ja lampaiden suojaksi. Muissa maissa kyllä pystytään asettamaan hälyttimiä ja varoittamaan asukkaita puumien, leijonien ja karhujen lähestymisestä, mutta ei Suomessa.
Poro- ja hirvimiehet tietävät minuutin tarkkuudella missä tokka tai koira liikkuu, mutta susipannasta ei tietoa heru lampurille aina edes vahingon tapahtumisen jälkeen.
Susi kuuluu suomalaiseen luontoon. Sillä on täysi oikeus asua Suomen metsissä, mutta myös ihmisillä tulee olla oikeus varjella itseään, lemmikkejään ja omaisuuttaan petojen vahingoilta.
Juha Haapakoski
