keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Sairaan hyvä Hoitopiiri!

Istuin varajäsenenä Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valtuustossa tiistaina. Se oli tuo kuuluisa kokous, jossa uusia strategia lähti uuteen valmisteluun. Aivan aiheesta.
Valotan ohessa omaa tapaani ajatella asioista. Toivon, että olen arvioinneissani väärässä. Yksin tunnun kuitenkin olevan.
Taloudesta. Sairaanhoitopiirin vuoden 2012 tilinpäätös oli miinuksella 22 miljoonaa euroa.  Samaan aikaan kun tilanne selvisi viime syksynä, hyväksyttiin tälle vuodelle talousarvio, joka on tehty 3 miljoonaa alijäämäiseksi. Kuluvan vuoden aikana tilannearvio on vaihdellut - 11 ja -23 miljoonan euron  välillä. Valtuustossa hyväksyttyjen määrärahaylitysten jälkeen viimeinen virallinen ennuste tästä vuodesta on 15 miljoonaa euroa miinuksella.
Ensi vuoden arvioiminen on enemmän kuin haasteellinen. Oheisten lukujen perusteella tuntuu vaikealta kuvitella, että ensi vuoden virallinen talousarvio on 3 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Sellaisena se vain hyväksyttiin.

No, koko talousarvio on tietysti toiveajattelua ja suurta itsepetosta. Jo kokouksessa todettiin, että kuntayhtymässä on pystyttävä vähentämään menoja 10 miljoonaa arvioidusta. Mikä sellainen talousarvio on, jossa jätetään 10 miljoonaa euroa kirjaamatta?
Kun lisäksi strategia palautettiin uuteen valmisteluun, puheenjohtajakin totesi, että talousarvion luvut hyväksytään, mutta teksiä ei. En ole ennen sellaista päätöstä nähnyt.

Koska kuntayhtymän arvio antaa näin runsaaseen tulkintaan, teen oman arvioni kuntayhtymän tilasta:

1. Sairaanhoitopiirin tämän vuoden alijäämä -15 Me ei riitä, vaan summa on 18-19 Me koska:
     - arvio on kuluvan vuoden syyskuun lopun tiedoilla tehty.
     - viime vuoden luvuista on karsittu vain n. 2 me lomautuksina
     - kunnat ovat jatkaneet vuodeosastojen palvelujen käytön vähentämistä, mikä pienentää myyntituloja. Naantalikin odottaa  0,6 Me:n palautusta.

2. Tästä seuraa, että ensi vuoden lukujen vertaaminen tämän vuoden talousarvioon johtaa harhaan sekä kuntayhtymää iteään, että lukijaa.
    - 3,8 - 5 prosentin hinnankorotus kuntien käyttämiin palveluihin on kova, mutta ei edelleenkään tuota  ennustettua määrää. Tarkaskuslautakunta sanoi jo viime vuoden raportissa, ettei kuntia saa rangaista palvelujen vähentämisestä hintaa korottamalla vaan kuntayhtymän pitää karsia palvelun ylitarjontaa.
    - palvelujen käytön väheneminenhän kertoo, ettei kansa on terveempää kuin ennen - tai sairaat hoidetaan omassa terveyskeskuksessa tai vuodeosaston sijasta avohoidossa, mikä onkin kasvanut voimakkaasti.
    - Talousarviosta puuttuu ensihoidon lopulliset kustannukset kun kilpailutus on kesken.
    - Ensi vuoden tuloennuste myyntiarvioineen on rakennettu toiveden päälle.

3. Uusi strategia
    Uudelle strategialle on tarvetta monesta eri syystä, mutta aluesairaaloiden muutos pelkkään päiväkirurgian suuntaan oli huonosti perusteltu ja ajoitus oli huono. Siihen suuntaan on kuitenkin edettävä.
   Silti strategia on mielestäni huono veruke olla tarttumatta kuntayhtymän kustannusongelmaan. Ylikapasiteettia on mahdollista purkaa nyt ja heti kuten tarkastuslautakunta on esittänyt. Strategian valmistelu on tekosyys ummistaa silmät akuuteilta toimenpiteiltä. Lisäksi strategian muutosten todelliset vaikutukset kustannuksiin näkyvät vasta monen vuoden kuluttua. Kymmeniä miljoonia on sinä aikana ehtinyt mennä hukkaan.
  Kokouksessa sanottiin aivan oikein, että sairaanhoitopiirissä on edessä jälleen kovat YT-neuvottelut heti ensi vuoden alussa. Ne on ulotettava koskemaan koko henkilökuntaa, mutta lomautukset ja irtisanomiset eivät koske kaikkia. Jos jo tänä vuonna palveluja olisi ajettu alas siellä, missä sen kysyntä on selvästi alentunut, muu henkilökunta olisi saanut jatkaa normaalisti.
Minusta sairaanhoitopiirissäkään valtuusto ei vaadi  hallitukselta riittävästi. Hallitus ei miellä itseään työnantajaksi eikä siten hoida velvollisuuksiaan niin kuin työnantajan kuuluu. Sairaanhoitopiirin johtaja ei esittele hallituksen yksiselitteisiä toimia kulujen vähentämiseksi eikä hallitus niitä häneltä vaadi. Kun ei esitellä tai jos esitellään, niitä ei hyväksytä, on ikuinen kierre valmis.
Vain veronamaksaja aseman on muuttumaton.
 


tiistai 26. marraskuuta 2013

Se on susi, perhana!

Koigin sikajahtiporukka, josta tuli sudenkaatajia

Olen lukenut susista monelaisia kirjoituksia. Suoraan sanottuna en ole aiheesta järin innostunut. Paitsi nyt. Sen itse kokeneena, yllättäen, odottamatta.
Olimme viiden tutun kaverin kanssa sikajahdissa Virossa viime viikonloppuna (21-24.11.) Jahti oli alkanut eka iltana sateesta, tuulesta ja pimeydestä huolimatta varsin hyvin. Kaveriltani oli tullut jo viesti onnistuneesta osumasta pikku possuun ennen kuin itsellä oli kavereille kerrottavaa.
Päivä oli mennyt Kian etupenkillä rattoisasti. Melkein pelastimme Talvivaaran, muutimme yritysverolakeja ja ennustimme synkää tulevaisuutta niin julkiselle taloudelle kuin teollisuudellekin. Ei perhana. Tästä on pakko päästä pian koppiin.
Isäntäväki otti meidät vastaan Koigin kylässä periteiseen tapaan ystävällisesti. Kahvipöydässä kerrattiin, mitä tänään ja tulevina päivinä saa ampua. Sikaa kaikkea muuta, mutta ei emakkoa. Hirven vasalle on neljä lupaa. Saa ampua myös kytikseltä. Niin ja sutta myös...
Totta se oli. Metsästysseuralla oli neljä lupaa jäljellä. Vuosi sitten susi meni läpi passin juuri meidän porukan välistä.
No, eka iltana jännitettiin vasta ensimmäisiä ääniä pimeydessä. Itse olin istunut klo 16 asti. Koppi oli vähän ahdas, istuimena kapea lankku ja mikä kiusallista tuuli viskoi vettä sisään avoimeista ikkunasta, jossa ei ollut lasia.
Oksien rasahtelusta se alkoi. Sitten emakko veti ilmaa sisäänsä. Ajattelin, että se haistoi sittenkin minut tuulesta huolimatta. Pian kuului nassutusta tornin alta edestäni. En nähnyt mitään. Kuuntelin, oliko ruokintapaikalla muita. Oliko se sittenkin yksinäinen karju, joka sieraimiaan väristytteli.
Laitoin taskulampun päälle. Ainakin kymmenen silmäpari kiilui edessäni. Porsaat olivat rinta rinnan suoraan kärsä koppiin päin.
- Ei tästä mitään tule, ajattelin. Harmillista.
 Katselin lampulla hieman laajemmin, ja kas vasemmalla sivulla oli kaksi possua sivuittain, perä melkein koppiin päin.
Sammutin valon ja odotin, että silmäni tottuisivat pimeään. Hetken päästä sainkin possun 56 mm Svarowskin punapistetähtäimeen. Yritän kainaloon, kyllä sen pitäisi 9,3x66 sakolaista totella.
Suuliekki välähti ja jykevä laukaus kiiri pienen peltokaistaleen yllä. Sitten erottui sätkivän sian äänet.
Laitoin valon päälle. Siellä se makasi jo liikkumattomana. Mutta mitä perh.. Oikealla pellon reunaa puski pikku possu kärsä maassa. Siihenkin oli täytynyt osua. Ennen kuin ehdin ampua toista kertaa, sekin jäi makaamaan paikoilleen.
Menin ohjeista huolimatta ulos kopista pellolle. Tarkistin molempien possujen tilan ja ilmoiti isännälle. Tai oikeastaan olin jo tekstannut  yhdestä kaadosta. Nyt vahvistin vielä toisenkin.
Virolaisten seuran jahtipäällikkö kurvasi pian vaalealla Lada Samaralla keskelle märkää peltoa. Hän hymyili ja onnitteli reippaalla puristuksella kädestä. Sitten hän asteli pellon reunaan, taittoi pari kuusen oksaa, tuli takaisin ja kiinnitti ne lakkiini. Hyvin ammuttu - ymmärsin hänen sanovan.
Aamu meni illan tapahtumia kerratessa. Päivällä ei tehty muuta kuin kierros ruokintapaikoilla katsomassa missä oli ollut liikettä. Sitten taas ruokapöytään. Ruokailun päätteeksi arvottiin kopit. Sää oli tyyntynyt, mutta paksu hernerokka sumu piti odotukset alhaalla. Niinpä illasta tulikin lyhyt. Miehet olivat kopeista kämpillä jo ennen klo 22.00. Nyt ei edes valosta ollut hyöytyä.
Lauantai-aamu valkeni - no se on ehkä liikaa sanottu - mutta kuitenkin selkeämpänä kuin illalla.  Aampupala oli klo 7.30. Kokoontuminen metsästysseuran porukan kanssa oli jo klo 8.00. Tuskin päivä oli vielä edes valjennut.
Taas kerrattiin mitä saa ampua. Laumasta ei saa ampua muita kuin porsaita. Karju tulee aina yksin. Silloin sitä voi yrittää. Hirviluvat oli voimassa. Iltapäivällä voi olla, että saadaan yrittää vielä myös aikuista.
Aamun eka passini oli metsän ja pellon rajalla. Kaverini oli sadan metrin päässä puhelintolpan juuressa. Toinen toisella puolella tiellä mutkan takana.. Sika tulee tästä ja lujaa, ole valppaana, oli isännän neuvo kun jätti minut odottamaan jahdin käynnistymistä.
Puheet ja ovien pauke säesti passituksen etenemistä. Siat kyllä tiesivät, missä kukin oli.
Annoin muutaman hirven yhteysäänen vain kokeillakseni, oliko Viron hirvillä sama kieli kuin Suomessa.
Hetken päästä metsästä kuuluikin ääniä. Pieniä oksia katkeili. Mitähän siellä oikein liikkuu?
Kun ajomiesten eka äänet olivat ilmoilla, ilmestyi hirvi lehmä vasan kanssa pellon reunaan reilun sadan metrin päähän minusta. Lehmä oli epävarma mihin suuntaan lähtisi, mutta lähti kuitenkin minua kohti. Ei kestänyt kuin hetki. Laukaus kiiri ilmassa ja vasa tipahti niille sijoilleen. Toni ampunut unelmalaukauksen.
Ajo eteni verkkaisesti. Lehmä oli mennyt vierestäni passin taakse, minne se sai mennäkin. Taas alkoi rytinä edessäni. Joko nyt tulisi sika. Äskeisestä paikasta ilmestyi jälleen hirvi pellolle. Tunnistin en vasaksi. Mitä, oliko toinen vasa jättäytynyt näin kaukaksi lehmästä? Kyllä. Taas kajahti laukaus ja sama juttu. Vasa putosi niille sijoilleen. Tonille toinen hirvi jo tälle aamulle.

Susi...

Seuraava ajo olikin toisella puolella kylää. Nyt menimme selvästi syvemmälle metsään mitä viime vuonna. Jäin passiin pienelle mäelle. Takanani oli iso energiapuukasa, jonka editse kulki leveä polku, jota pitkin niin hirvet kuin siatkin näyttivät kulkeneen. Siinä jahdin käynnistymistä odotellessani näin tuoreet karhun jäljet pehmeällä tiellä. Oli kulkenut äsken molmepiin suuntiin. Missä ihmeen erämaassa minä oikein olin?

Ennen
autosta nousua kaverit muistivat viime syksyn, jolloin susi oli mennyt lentäen läpi passista. Sika ja hirvi tulee ryminän kans. Susi aivan hiljaa, oli viimeinen toteamus ennen kuin nousin autosta.

Pari ajoääntä ja edestäni alkoi kuulua sorkkien kopinaa, joka lähestyi. Sikoja aivan selvästi. Äänet menivät oikealla puolelle. Nyt se oli jo aivan lähellä tietä, millä seisoin. Nostin aseen puolittain poskelle ja seurasin kiikarin sivusta. Pistä nyt sika pääsi esiin. Pää ilmestyi. Se ei ollut sian vaan suden pää.
Itse asiassa se tuli tielle, pysähtyi ja haisteli massa olevia jälkiä. Pidin eläintä ristikossa, mutta en voinut ampua. Passikaverini liivi näkyi kiikarissa. Susi seisoi aivan linjalla.
Odotin sydän pamppaillen, että eläin lähtee ylittämään tietä. Niin se tekikin. Sangen verkkaisesti. Kun sen pää oli ajoradan oikean reuan kohdalla, aseeni paukahti...
Näin heti, ettei osuma ollut hyvä jos laisinkaan. Vesi lensi suden takana rintalastan alapuolella. Sillä ei ollut edes erityisen kiirettä metsään. Olin missannut elämäni ensimmäisen tilaisuuden!!

Pian paukkui myös vasemmalla puolellani. En nähnyt tiellä liikettä. Ajatukseni olivat vain äskeisessä laukauksessa. Hemmetti. Mitä siinä oikein tapahtui?

Ajomiehet tulivat tielle. Heidä radiopuhelimista kantautui tieto, että ajossa oli ollut seitsemän sutta. Neljä kertaa oli ammuttu ja yksi susi oli nurin. Se oli eka kerta 26 vuoteen kun ajosta oli onnistuttu kaatamaan susi.
Se olisi siis merkkitapahtuma koko porukalle. Kuvia otettiin ja kaatoryypyt kaadettiin suuhun asti. Mieli oli korkealla - kaikilla muilla paitsi minulla.


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Turun palvelut ja kustannukset



Turun veroprosentin nostoa käsittelevissä (TS 20.11.) uutisissa mainittiin yhdeksi talouteen liittyväksi ongelmaksi se, että kaupunki tarjoaa palveluita myös naapurikunnille.
Se on paikoin aivan totta, mutta niistä palveluista ja kustannusten laajuudesta päättää Turku itse. Kaikki palvelut eivät myöskään ole  ns. lakisääteisiä tehtäviä.
Tilastokeskuksen aineistoon pohjautuva Kuntaliiton julkaisema Kuntapalvelujen nettokustannukset vuonna 2012 antavat hyvän pohjan keskustelulle.  Esimerkiksi Turun opetus- ja kulttuuritoimen kustannukset olivat tilaston mukaan 1801 euroa per asukas. Summa on 403 euroa per asukas enemmän kuin kuntien keskiarvo. 
Perusopetukseen Turku käytti selvästi keskimääräistä vähemmän. Kulu oli 641 euroa per asukas keskiarvon ollessa 830 euroa. Lukio-opetus oli 134 euroa per asukas (keskiarvo 117e).  Kirjasto ja liikuntapalvelut olivat maan keskiarvossa. Mistä siis johtuu tuo ylitys 400 euroa per asukas. Kokonaissummana se on liki 100 miljoonaa euroa. 
Opetus- ja kulttuuritoimen alaisia menoja ovat museot, musiikkijuhlat ja teatteri yms. Toki naapurikuntalaiset näitä palveluja käyttävät. Mutta minusta Turussa pitää keskustella siitä, paljonko näihin kulttuurimenoihin vuosittain on rahaa käyttää. Ilman naapurikuntien kävijöitä nettokustannus olisi Turulle vielä suurempi.
Käsitys, että Turun aluehälytyskeskuksen menoista Turku maksaisi suhteessa enemmän kuin naapurinsa, on tilaston mukaan väärä. Palo- ja pelastustoimen menot olivat viime vuonna Turussa 69 euroa/asukas kun maan keskiarvo oli 75 euroa. Raisio maksoi 68 euroa ja Naantali 73 euroa per asukas.
Liikenneväyliin Turku käytti 118 euroa asukas, Raisio 222 ja Naantali 207 euroa kun keskimäärin kulut olivat 143 euroa per asukas.
Erikoissairaanhoito on yksi suuri kustannuserä, jonka jakautumisesta aina kiistellään. Turun menot olivat 1152 euroa per asukas, Naantalin 1044 ja Raision 984 euroa kun valtakunnan keskiarvo oli 1057 euroa per asukas. Kovin kaukana ei siinäkään olla keskiarvoista kun ottaa huomioon, että todelliset potilasmenot sen laskun aiheuttavat.

Muutenkin Turku on sosiaali- ja terveyspalvelujen kuluissa lähes maan keskiarvoa. Vanhusten laitoshoidon menot ovat n. 30 euroa yli ja muut vanhus- ja vammaispalvelut 92 euroa per asukas alle maan keskiarvon. Perusterveydenhuollon menoissakin Turku jää 71 euroa per asukas alle maan keskiarvon.
Ei ole temppu eikä mikään tuottaa hyvä palveluja kalliimmalla kuin muut. Sulka tulee hattuun vasta siitä, että tuottaa muita parempia palveluja muita pienemmällä kustannuksilla.
Tulojenkaan kasvattaminen ei ole temppu eikä mikään yksipuolisilla veroratkaisuilla. Menojen hillitseminen, kurissapitäminen ja velkamäärän alentaminen vaatii jo osaamista enemmän. Ison organisaation johtaminen vielä enemmän.

Juha Haapakoski
Tarkastuslautakunnan pj
Naantali

Teksti on lähetetty  20.11. julkaistavaksi Turun Sanomissa