tiistai 20. tammikuuta 2015

Mopoauton kuskit oikeaan rattiin

Mopoautojen aiheuttamat ongelmat pystytään poistamaan hyvin yksinkertaisesti. Lasketaan auton ajokortti-ikä 16 vuoteen.
Nuoret pitää kasvattaa vastuuseen pienestä pitäen. Paras tapa kasvattaa lasta on luottaa ja antaa vastuuta.
Mopoautosta on kehittynyt liikenteeseen todellinen ongelma. Ongelma eivät ole nuoret kulujettajat, vaan mopoautolle asetetut säännöt ja rajoitukset. Itse ainakin pelkään eniten nuorten kuljettajien puolesta.
16 vuoden ikä ajokortille toisi uskoakseni paljon lisää vastuuta liikenteeseen. Se asettaisi nuoret keskenään tasavertaiseen asemaan. Mopoauto on kallis investointi ja vain harvoilla vanhemmilla on sellaiseen varaan.
Sen sijaan, jos perheen ainoa auto olisi nuoren käytettävissä, olisi auton käyttö kontrolloidumpaa.
Vanhemmat valvoisivat sekä ajokilometrejä, auton kuntoa ja kuskin kuntoa.
Ajokortti alle 18-vuotiaalle tulisi myöntää vain, jos nuoren molemmat huoltajat sitä puoltavat. Vanhempien tulisi sitoutua myös siihen, että he ottavat vastuun nuoren käyttäytymisestä liikenteessä.
Rikkeistä lähtisi kortti helpommin hyllylle. Törkeimmissä tapauksissa ajokortti voitaisiin perua esim. 20 ikävuoteen saakka.
Mitä mieltä sinä olet asiasta?


keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Vain se yksi mielessä

Vain se yksi mielessä. Näin voisi päätellä kun katsoo valtion kuluvan vuoden talousarvioon sisältyviä verotukseen liittyviä muutoksia. Verotuksella ei ole muuta kuin yksi tavoite. Tuottaa tuloja raskaan ja tehottoman koneiston ylläpitämiseen.
Verotuksen jalo periaate on kuitenkin ohjata yhteiskunnan kehitystä. Toisaalta sen tulee luoda edellytyksiä yritystoiminnalle, investoinneille ja tasoittaa tietä uusille työpaikoille ja toisaalta kerätä varoja välttämättöminen palvelujen ylläpitämiseen.
Toki talousarvioon sisältyy eräitä lievennyksiä mm. kotimaisen energian verotuksessa, mutta samanaikaisesti korotetaan polttoaineveroa, jotka kerätään kotimaisen energian kuljetuskustannusten nousun muodossa.
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole todistaa, miten huoja ratkaisuja on tehty vaan, miten veroratkaisuilla voisimme saada pyörät pyörimään - muuallakin kuin puukuljetuksissa.
Tässä siis pari esimerkkiä:

1. Poistaisin kiistellyn perintöveron määräajaksi esim. 3 vuodeksi. Kuten lehdistä on luettu, jos köyhä perii Suomessa suuren omaisuuden, on omaisuus myytävä, jotta verot saadaan maksuun. Myös toimiva yritys saatetaan joutua myymään verojen takia.

Määräaikainen verovapaus tai vaikka vain tuntuva lievennys käynnistäisi  sukupolvenvaihdokset etuajassa. Seuraavan kymmenen vaihdokset ajoittuisivat  kaikki kolmelle vuodelle. Markkinoilla tapahtuisi huima kasvupiikki, omistajat vaihtuisivat ja pääomat lähtisivät liikkeelle. Yksittäisestä luovutuksesta valtion saama vero vähenisi, mutta talouden toimelisaisuuden kasvusta verot lähtisivät nousuun.

2. Listaamattomissa yhtiöissä ja toiminimillä toimivissa yrityksissä yrittäjät lähestyvät eläkeikää. Monellekaan yritykselle ei ole jatkajaa luvassa oman perheen piiristä. Taloussuhdanteen takia yrityksen omaisuuden arvot ovat alhaalla, mikä on ostajalle hyvä asia. Kuitenkin liiketoimintariskit ovat suuret ja rahoitusasema vaikea. Korkea myyntivoittoveron vuoksi myyjällä ei myyntihalujakaan ole.

Edelleen määräaikaisella myyntivoittoveron alennuksella saataisiin  aikaiseksi sellaiset kaupat, joissa ostajaehdokas on mutta rohkeus puuttuu. Sekin kasvupiikki osuisi laman alkuvuosiin. Kolmen neljän vuoden päästä valoa voi olla jo muutenkin näkyvissä.

Molemmat määräaikaiset veronalannukset toki aiheuttaisivat verolajikohtaisia menetyksiä, mutta todennäköisesti sysäisivät investointeja ja uudistuksia liikkeelle niin, että menetys korvautuisi mm. arvonlisäveron kasvun muodossa.
Nykyisellä veropolitiikalla on vain lähinnä pyöriä pyörimistä hidastava vaikutus, vaikka sen tehtävä on juuri päin vastoin.