Riitely voi jatkua

Tuore raportti Naantalin seurakuntayhtymän piispantarkastuksesta on kirjoitettu rakentavasti, mutta joka osaa sitä oikein lukea, on raportti tylyä kerrottavaa. Tuomiokapituli arkkipiispan johdolla toteaa, että seurakunnan työntekijöiden välit ovat yhä tulehtuneet, johtamisjärjestelmät ovat heikot ja yhteydenpito avainhenkilöiden välillä on vajavaista. Suurimmaksi pulmaksi raportti ilmoittaa Naantalin kirkkoherran ja talousjohtajan välit. (RS 31.8.)
Naantalin seurakunnan sisäistä ilmapiiriä on tutkittu pitkään. Eri nimellä kulkevia suunnitelmia on laadittu omin  ja kalliisti palkattujen ulkopuolisten asiantuntijoiden voimin. Nyt tuomiokapituli on antanut uusia ohjeita, miten talossa pitää toimia. Aikaa ohjeitten noudattamiseen on kokonainen vuosi.
Kaikki edellä kuvattu on kirkon tapaa hallita ja hallinnoida seurakuntiaan. Tosi asiassa valitukset, raportit ja piispantarkastukset ovat olleet lähinnä paperin pyörittelyä. Oikeasti seurakunnan työntekijöitten saati palvelua tarvitsevien seurakuntalaisten tilasta ei ole huolestunut kukaan.
Seurakuntaa koskevat samat työsopimuslait kuin muita aloja. Työpaikkakiusaamista on työntekijän tai työnantajan edustajan sopimaton käytös oli se sitten millaista laatua tahansa. Lakiin sisältyvät kurinpitosäädökset ei ole tarkoitettu vahingoittamaan vaan oikaisemaan ja korjaamaan tilanteita mahdollisimman varhain.
Jos lain sallimia mahdollisuuksia ei käytetä, siirtyy vastuu  nopeasti ylemmälle tasolle, tässä tapauksessa tuomiokapitulille.
Millään työpaikalla ei tule sietää huonoa käytöstä, ei seurakunnissa etenkään, joka jo olemassa olollaan vaalii armoa ja anteeksiantoa. Sen, jos jonkun pitää sallia ja hyväksyä erilaisia ihmisiä, näkemyksiä ja elämäntilanteita, mutta huonoa käytöstä tai työntekijöiden keskinäistä riitelyä ei tarvitse sietää kertaakaan. Niin seurakunnalta kuin tuomiokapitulita tarvitaan asian tilan korjaamiseksi ryhtiä ja selkärankaisuutta. Jos normaalit huomautukset, kirjalliset ojennukset ja varoitukset eivät tuota tulosta, on lyhin ja selvin tie  päättää työsuhteet lyhyeen. Laki ei vain salli sitä, vaan velvoittaa siihen.
 Se on suoraa, avointa ja selkeää johtamiskulttuuria, jota seurakunnalta raportissa toivotaan. Sellaista olisi pitänyt löytyä jo tuomiokapitulistakin.

Kuva ja todellisuus Naantalista

Naantali on Suomen paras matkailukaupunki. Se on todistettu ja äänestetty monin eri tavoin ja monta kertaa. Siitä Naantalissa ei tarvitse kiistellä.
Naantalissa kuitenkin asuu 18.000 asukasta, jotka eivät vain käy kaupungissa kauniina kesäpäivänä. Naantalilaiset asuvat ja elävät täällä.
Matkailija näkee omillaan silmillään paljon sellaista, mitä naantalilaiset eivät itse enää huomaa.  Esimerkiksi kaupungin pysäköintiongelmat ovat vuosi vuoden jälkeen yhä suuremmat. Sen näkevät ja tuntevat myös kaupunkilaiset, mutta siihen on jotenkin taivuttu ja alistuttu. Kaupunginvirastossa ongelma kyllä tiedostetaan, mutta kaupunki tuntuu olevan liian pieni ja ahdas ongelman poistamiseksi.
Tilaa ei ole kuin Kuparivuoressa, joka sekin on vielä kiveä täynnä.
Se ei kuitenkaan ole matkailijoita koskeva ongelma, vaan rassaa erityisesti kantakaupungissa asuvia asukkaita ja yrittäjiä. Ei ole samantekevää miten ja milloin ongelmaan saadaan parannusta. Lopullista ei ilmeisesti koskaan.
Matkailija näkee myös, ettei kaupungin ruutukaava-alue, kadut, liikerakennukset ja erikoisliikkeiden määrä vastaa mielikuvaa Naantalista. Tosi asia on sekin, että päivittäistavarakauppaa lukuun ottamatta, yritysten ja kauppaliikkeiden määrä vastaa paremmin 8.000 asukkaan kuin 18.000 asukkaan kaupunkia.
Mitä sen eteen voidaan tehdä? Ei oikeastaan mitään. Vai voidaanko?
Kysymys on siitä, millaisen kaupungin palveluvarustuksen halutaan joskus olevan. Jos halutaan, että joskus kaupunki näyttää siltä, mikä sen maine on, sitä työtä pitää tehdä kaiken aikaa ja pitkäjänteisesti.
Keskustan ilmettä ollaan muuttamassa ja rakennuskantaa tiivistämässä.  Niissä suunnitelmissa painopiste on jossakin muussa kuin liikerakentamisessa. Syykin on selvä. Liikehuoneistoista ei ole kukaan kiinnostunut, jos niissä ei kauppa käy.
Kaupungin päättäjien pitää selvästi viestittää yrittäjille ja yrityksille, että niitä tarvitaan ja kaupan menestymisen esteitä poistetaan. Pelkkä asuntojen rakennuttaminen ei riitä, vaikka se periaatteessa tukee yritystenkin toimintamahdollisuuksia.
Yrittäjien itsekin pitää pystyä yhdistämään voimia. Ei riitä, että rannan yritykset puhaltavat kesäaikan yhteen hiileen. Tarvitaan jokaisen omaa - suurta tai pientä - panosta. Tarvitaan yhteistä näkemystä ja tarvitaan kuntalaisten tahtoa ja sen perään tekoja paikallisten palveluiden puolesta. Tottumus on toinen luonto. Naantalilaisista liian moni ajaa merta edemmäs kalaan pelkästä tottumuksesta.