Olen seuraavassa tehnyt monimutkaisen laskelman yrityksen kontolla olevista veroista. Etenkin arvonlisävero on käsitteenä harhaan johtava, sillä ei sillä veroteta mitään arvoa, vaan ensiksi sitä tuloa, millä yritys yrittää selvitä muista velvoitteistaan. Alv pitäisi nimetä aivan joksikin muuksi.
(Lue myös: http://juhahaapakoski.blogspot.fi/2014/05/tuomittu-yritys.html)
Yritykselle arvonlisävero on vero siinä, missä mikä muukin. Minua itseäni häritsee mielikuvat siitä, että se olisi jokin läpikulkuvero, jonka maksaa viime kädessä asiakas. Totta, mutta eihän yritykselle tule muita tuloja kuin, mitä asiakas maksaa. Ja se tulo on suuresti riippuvainen siitä, kuinka edullinen on tuotteen hinta.
No, lyhyt esimerkki yksinyrittäjästä, joka maksaa itselleen palkkaa. Jos yrittäjä huomaa, ettei alvia mennytkään tässä kuussa, se tarkoittaa, että ostot ovat olleet myyntiä suuremmat. Rahaa palkanmaksuun ei ole.
Pystyäkseen maksamaan itselleen palkkaa, myynnin pitää olla niin paljon ostoja suuremmat, että sekä arvonlisäveroon että palkkaan on rahat kassassa.
Pieni laskuharjoitus. Ajatellaan, että yrittäjä haluaa 2.000 euroa puhtaana käteen kuukaudessa. 18% ennakonpidätys edellyttää 24,4 % suurempaa summaa, mitä käteen jää eli 2440 euroa. Jotta yritys voisi maksaa yrittäjälleen tuon summan, pitää olla varaus pakollista Yeliä varten 23,3 %. 2440 x 1.233 = 3008,52. Tuo summa kertyy arvonlisäverollisten ostojen ja myyntien erotuksesta. 3008,52: 0,76 (alv 24%) = 3.958,57 euroa.
Saadakseen siis 2000 euroa käteen, on hänen ansaittava yhteiskunnalle ensin toinen mokoma 2000 euroa. Vuosiansioksi muutettuna 24.000 nettopalkkaa vastaan yritys on tilitettävä valtiolle lakisääteisinä maksuina lähes n. 24.000 euroa. Arvonlisäveron osuus siitä on 11.400 euroa. Yrityksen nettotulosta siis puolet menee veroina ja muina maksuina valtiolle tai eläkeyhtiöille. Tuloksen verotuksesta ei ole puhuttu vielä mitään.
Yrittäjä voi välillä sitkutella ja jättää itselleen palkan maksamatta, jos rahaa kassassa ei ole. Mutta jos yritykseen on palkattu työntekijä, palkanmaksusta tai työnantajalle lankeavista velvollisuuksista ei ole joustoa. Työntekijä on myös lomalla ja voi sairastua äkisti. Sijaiselle on myös varattava palkkarahat. Omasta lomasta nyt puhumattakaan.
Jos siis yrittäjä maksaisi itselleen ja työntekijälle saman palkan edellä kuvatulla tavalla, maksaa yritys 96.000 euron myyntikatteesta 48.000 euroa valtiolle ja 24.000 euroa sekä yrittäjälle että työntekijälle.
Mikä on sitten yrityksen tulos, jonka verotusta on äsken kevennetty.
Se on sellainen summa, joka jää jäljelle jos myyntikate on ollut suurempi kuin edellä on kuvattu.
Ylijäämästä on kuitenkin jo maksettu 24 % arvonlisäverona.
Ajatellaanpa, että yrityksen voitto on esimerkin kustannuksilla 10 prosenttia myyntikatteesta. 96.000 euroa on siis 10 % + 24 % korotetusta summasta eli n. 143.000 euroa vuodessa.
Jotta viivan alle jäisi 10 prosenttia 143.000 euron myyntikatteesta, on siitä 34.320 euroa alvia ja 36.600 euroa veroa ja muita sivukuluja, yhteensä 70.920 euroa. Se on 46,9 % yrityksen myyntikatteesta.
Yrittäjä on siis kantanut yhteiskunnalle 70.920 euroa ja maksanut palkan työntekijälle ja saanut itse käteen 24.000 euroa.
Jäljellä on 4.300 euroa, joka on yrityksen tulos ennen veroja. Tämän jäljelle jääneen tuloksen veroprosentista on käyty kova vääntö, onko oikea 24 vai 20 %. Päätös oli 20 %. Oma mielipiteeni on, ettei valta osalle yrityksiä ole mitään merkitystä, mikä yhteisöveron prosentti on, koska voittoa tuottavia pienyrityksiä on tosi vähän. Yrittäjätulo on kaikista pienin tulonsaajaryhmistä. Valtiolla palkat ovat parhaimmat ja sitten tulevat kunnat. Suuryritysten johtajien palkat antavat väärän yrittäjien palkasta.
Edellä kuvatusta 4.300 euron tuloksesta maksetaan veroa 860 euroa. Jäljelle jäävä on lopullinen tulos eli 3440 euroa.
Jos yrittäjä jakaisi koko tuloksen itselleen osinkona, verotetaan n. 8 prosenttia 7,5 % mukaan ja loput pääomatuloprosentin eli 30 prosentin mukaan. Ajatus kuitenkin, ettei yritys jakaisi osinkoa kuin alle 10 prosenttia vapaista pääomista.
En ole luetellut tähän kaikkia reunaehtoja, sillä niiden pelkkä kirjoittaminenkin on vaikeaa - ymmärtämisestä puhumattakaan. Sanon kuitenkin, että valtiolla on oikeus verottaa puhdasta 3440 euroan tuloa n. 1000 eurolla, jos yrittäjä halajaa summan itselleen.
Jos et täysin ymmärtänyt kaikkia edellä kuvattua, kuvastaa se vain kuinka suossa yrittäjä on verojensa ja velvollisuuksiesa kanssa.
Jos mielestäsi esimerkkini on liian pienestä liikevaihdosta, olet oikeassa, mutta suurin osa suomalaisista yrityksistä on yksinyrittäjiä tai korkeintaan yhden työntekijän työllistäjä.
Edellä kuvattu 24.000 euroa + voitto on käytännössä se puskuri, jolla yrittäjä vastaa viime kädessä 73.000 euron velvollisuuksistaan valtiolla.
Kun kauppa ei käy tai ostaja jättää maksunsa maksamatta, yrittäjä syyllistyy automaattisesti velallisen epärehellisyyteen ja työnantajasuoritusten laiminlyömiseen, kun verotilitykset valtiolla viivästyvät. Viivästymisestä seuraa ankarat maksujen korotukset.
Jokainen konkurssiin menevä yrittäjä saa tuomion, jos hän ei ole onnistunut lopettamaan yritystään niin, että valtio on saanut ensin omansa. Harva onnistuu.
Juuri nyt on aika kun yrityksiä ajautuu maksuvaikeuksiin ja ennen pitkää konkurssit lisääntyvät.
(Lue myös: http://juhahaapakoski.blogspot.fi/2014/05/tuomittu-yritys.html)
Yritykselle arvonlisävero on vero siinä, missä mikä muukin. Minua itseäni häritsee mielikuvat siitä, että se olisi jokin läpikulkuvero, jonka maksaa viime kädessä asiakas. Totta, mutta eihän yritykselle tule muita tuloja kuin, mitä asiakas maksaa. Ja se tulo on suuresti riippuvainen siitä, kuinka edullinen on tuotteen hinta.
No, lyhyt esimerkki yksinyrittäjästä, joka maksaa itselleen palkkaa. Jos yrittäjä huomaa, ettei alvia mennytkään tässä kuussa, se tarkoittaa, että ostot ovat olleet myyntiä suuremmat. Rahaa palkanmaksuun ei ole.
Pystyäkseen maksamaan itselleen palkkaa, myynnin pitää olla niin paljon ostoja suuremmat, että sekä arvonlisäveroon että palkkaan on rahat kassassa.
Pieni laskuharjoitus. Ajatellaan, että yrittäjä haluaa 2.000 euroa puhtaana käteen kuukaudessa. 18% ennakonpidätys edellyttää 24,4 % suurempaa summaa, mitä käteen jää eli 2440 euroa. Jotta yritys voisi maksaa yrittäjälleen tuon summan, pitää olla varaus pakollista Yeliä varten 23,3 %. 2440 x 1.233 = 3008,52. Tuo summa kertyy arvonlisäverollisten ostojen ja myyntien erotuksesta. 3008,52: 0,76 (alv 24%) = 3.958,57 euroa.
Saadakseen siis 2000 euroa käteen, on hänen ansaittava yhteiskunnalle ensin toinen mokoma 2000 euroa. Vuosiansioksi muutettuna 24.000 nettopalkkaa vastaan yritys on tilitettävä valtiolle lakisääteisinä maksuina lähes n. 24.000 euroa. Arvonlisäveron osuus siitä on 11.400 euroa. Yrityksen nettotulosta siis puolet menee veroina ja muina maksuina valtiolle tai eläkeyhtiöille. Tuloksen verotuksesta ei ole puhuttu vielä mitään.
Yrittäjä voi välillä sitkutella ja jättää itselleen palkan maksamatta, jos rahaa kassassa ei ole. Mutta jos yritykseen on palkattu työntekijä, palkanmaksusta tai työnantajalle lankeavista velvollisuuksista ei ole joustoa. Työntekijä on myös lomalla ja voi sairastua äkisti. Sijaiselle on myös varattava palkkarahat. Omasta lomasta nyt puhumattakaan.
Jos siis yrittäjä maksaisi itselleen ja työntekijälle saman palkan edellä kuvatulla tavalla, maksaa yritys 96.000 euron myyntikatteesta 48.000 euroa valtiolle ja 24.000 euroa sekä yrittäjälle että työntekijälle.
Mikä on sitten yrityksen tulos, jonka verotusta on äsken kevennetty.
Se on sellainen summa, joka jää jäljelle jos myyntikate on ollut suurempi kuin edellä on kuvattu.
Ylijäämästä on kuitenkin jo maksettu 24 % arvonlisäverona.
Ajatellaanpa, että yrityksen voitto on esimerkin kustannuksilla 10 prosenttia myyntikatteesta. 96.000 euroa on siis 10 % + 24 % korotetusta summasta eli n. 143.000 euroa vuodessa.
Jotta viivan alle jäisi 10 prosenttia 143.000 euron myyntikatteesta, on siitä 34.320 euroa alvia ja 36.600 euroa veroa ja muita sivukuluja, yhteensä 70.920 euroa. Se on 46,9 % yrityksen myyntikatteesta.
Yrittäjä on siis kantanut yhteiskunnalle 70.920 euroa ja maksanut palkan työntekijälle ja saanut itse käteen 24.000 euroa.
Jäljellä on 4.300 euroa, joka on yrityksen tulos ennen veroja. Tämän jäljelle jääneen tuloksen veroprosentista on käyty kova vääntö, onko oikea 24 vai 20 %. Päätös oli 20 %. Oma mielipiteeni on, ettei valta osalle yrityksiä ole mitään merkitystä, mikä yhteisöveron prosentti on, koska voittoa tuottavia pienyrityksiä on tosi vähän. Yrittäjätulo on kaikista pienin tulonsaajaryhmistä. Valtiolla palkat ovat parhaimmat ja sitten tulevat kunnat. Suuryritysten johtajien palkat antavat väärän yrittäjien palkasta.
Edellä kuvatusta 4.300 euron tuloksesta maksetaan veroa 860 euroa. Jäljelle jäävä on lopullinen tulos eli 3440 euroa.
Jos yrittäjä jakaisi koko tuloksen itselleen osinkona, verotetaan n. 8 prosenttia 7,5 % mukaan ja loput pääomatuloprosentin eli 30 prosentin mukaan. Ajatus kuitenkin, ettei yritys jakaisi osinkoa kuin alle 10 prosenttia vapaista pääomista.
En ole luetellut tähän kaikkia reunaehtoja, sillä niiden pelkkä kirjoittaminenkin on vaikeaa - ymmärtämisestä puhumattakaan. Sanon kuitenkin, että valtiolla on oikeus verottaa puhdasta 3440 euroan tuloa n. 1000 eurolla, jos yrittäjä halajaa summan itselleen.
Jos et täysin ymmärtänyt kaikkia edellä kuvattua, kuvastaa se vain kuinka suossa yrittäjä on verojensa ja velvollisuuksiesa kanssa.
Jos mielestäsi esimerkkini on liian pienestä liikevaihdosta, olet oikeassa, mutta suurin osa suomalaisista yrityksistä on yksinyrittäjiä tai korkeintaan yhden työntekijän työllistäjä.
Edellä kuvattu 24.000 euroa + voitto on käytännössä se puskuri, jolla yrittäjä vastaa viime kädessä 73.000 euron velvollisuuksistaan valtiolla.
Kun kauppa ei käy tai ostaja jättää maksunsa maksamatta, yrittäjä syyllistyy automaattisesti velallisen epärehellisyyteen ja työnantajasuoritusten laiminlyömiseen, kun verotilitykset valtiolla viivästyvät. Viivästymisestä seuraa ankarat maksujen korotukset.
Jokainen konkurssiin menevä yrittäjä saa tuomion, jos hän ei ole onnistunut lopettamaan yritystään niin, että valtio on saanut ensin omansa. Harva onnistuu.
Juuri nyt on aika kun yrityksiä ajautuu maksuvaikeuksiin ja ennen pitkää konkurssit lisääntyvät.
Mitkä mielestäsi ovat tärkeimmät tekijät, miksi joku haluaa yrittäjäksi? Mikä osa laskelmastani kannustaa ryhtymään yrittäjäksi, ottamaan liiketoimintariskin, velkaantumisen riskin, työntekijän soveltuvuuden ja sairastumisen riskin. Pelkkä maksuvalmiusriski voi kaataa yrityksen.
Sanotaan, että Suomessa yrittäjiksi uskaltavat enää ryhtyä vain laskutaidottomat. Yleensä yrittäjän into on ratkaiseva tekijä yrittäjäksi ryhtymiseksi. Mutta ei Suomessa rakennettaisi yhtään omakotitaloakaan, jos puuhaan ryhtyvä laskisi aina kustannukset oikein.
Nykyisellä lainsäädännöllä, verotuksella ja normiviidakolla viranomaisten tulkintamahdollisuuksista puhumattakaan yrittäjyyttä ei saada nousuun. Yrittäjyyteen tulee saada lisää joustavuutta ja innostavuutta. Yritystuet pitää poistaa, sillä tuen kanssa yritys jää vain valvojiensa vangiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti