Kuuntelin Yle Turun radiosta Turun kaupunginvaltuuston keskustelua tämän vuoden menosupistuksista, jotka ovat n. 10 miljoonaa euroa. Summa on tietysti tavallisen palkansaajan näkökulmasta suuri. Jokainen osaa kuvitella, mitä sellaisella summalla saisi. Siitä syntyy mielikuva, ettei sellaisen summan säästäminen voi olla näkymättä palveluissa.
Jos keskusteluun mukaan otetaan prosenttilaskin ja suhteutetaan summa muuhun käytettävissä olevaan, päästään ehkä asian ytimeen.
Turun kaupungin kokonaismenot ovat tänä vuonna suuruusluokkaa 1,3 miljardia euroa. Siitä yksi prosentti on 13 miljoonaa euroa. Valtionosuusuudistuksessa kaupunki menettää n. 30 miljoonaa euroa. Summa on alle 3 prosenttia sen kokonaistuloista.
Suurta vastustusta saanut 10 miljoonan euron menoleikkaus ei itse asiassa ole vielä edes alkua menoleikkauksille, koska se leikataan tämän vuoden menovarauksista. Varaukset puolestaan ovat syntyneet viime vuoden syksyllä, jolloin talousarvota tehtiin menoennusteiden, ei toteutuneen menokehityksen mukaan. Tuore tilinpäätös kertoo joka kunnassa siitä, että yleinen sudanteen lasku eli talouden toimeliaisuuden hiljenemien on vähentänyt myös kuntien menoja. Henkilökuntaa ja sijaisia on tarvittu vähemmän.
Turussa ei edes tuota ylimääräistä löysää budjetista ei saada pois parkumatta.
Kuntaliiton tutkimuksissa on selvä ero virkamiesten ja luottamusmiesten suhtautumisessa menoleikkauksiin. Ammattijohtajissa valmius leikkauksiin on luottamushenkilöitä suurempi. Jos julkisten talouden tilaan haetaan syyllisiä niin, poliittiset päättäjät - joihin itsekin kuulun - eivät voi pestä käsiänsä ja sanoa, että vika on kokonaan jossain muualla.
No, sitten siihen Turun ongelmaan. Valtiovarainministeriön painetestissä todetaan Turun osalta, että Turussa on keskimääräistä korkeampi veroprosenttin, se saa valtionosuuksia keskimääräistä enemmän, kuntalaisten verotettavat tulot ovat keskimääräistä suuremmat ja sen yhteisöverotuotot ovat keskimääräistä suuremmat. Silti paine verojen korotuksiin ja taksojen nostoon ovat suuret.
Turun kaupunkikonserni on pahasti velkaantunut ja se sisältää suuren korkoriskin.
Edellä kuvatun perusteella Turku ei voi millään tuudittautua siihen, että tälle vuodelle suunniteltu vajaan prosentin liikkumavaran kaventaminen olisi riittävä. Päin vastoin sen on tavoiteltava prosentin suuruisen leikkausten sijasta 10 prosentin eli 130 miljoonan euron menoleikkausta.
Sellaisen tekeminen ei ole edes vaikeaa, jos se vain halutaan tehdä. Suuri vaikeus on päättää, milloin siihen ryhdytään ja toiseksi pitäisi löytää yhteinen näkemys, missä ajassa sellaiseen pitäisi päästä.
Se, että yli 13000 työntekijän kaupungissa kaupunginjohtaja ottaa yksinoikeuden päättää virka- tai työsuhteista on käytännössä mahdoton. Tai eihän se mahdoton ole, kun näin on jo sovittu, mutta seuraukset voivat olla yllättävät.
Kaupungissa on ainakin tuhat ammattijohtajaa ja esimiestä hoitamassa oman toimialansa tehtäviä sillä koulutuksella, kokemuksella toimenkuvansa mukaisesti, mikä heillä on. Nyt kaikilta on viety harkintavalta pois. Se tarkoittaa, että koko Turun kaupugin organisaatio hidastuu ja hetken päästä pysähtyy odottamaan ohjeita ja vahvistuksia ylemmältä taholta, vaikka hommat olisi voitu hoitaa heti ja mutkattomasti. Kukaan ei enää tiedä, mitä saa ja mitä voi tehdä ilman ylimmän johdon siunausta.
Mutta tämä ongelmahan ei koske yksin Turkua. Koko Sote-uudistus että kuntajakouudistus on alusta lähtien ollut valtaisaa byrokratian pyöritystä, lausuntojen lausuntoja moneen kertaan jo aiemmin selvitetyistä asioista. Tuloksilla ei ole väliä, kunhan aikaa ja paperia kuluu. Huh, sanon minä.
Jos keskusteluun mukaan otetaan prosenttilaskin ja suhteutetaan summa muuhun käytettävissä olevaan, päästään ehkä asian ytimeen.
Turun kaupungin kokonaismenot ovat tänä vuonna suuruusluokkaa 1,3 miljardia euroa. Siitä yksi prosentti on 13 miljoonaa euroa. Valtionosuusuudistuksessa kaupunki menettää n. 30 miljoonaa euroa. Summa on alle 3 prosenttia sen kokonaistuloista.
Suurta vastustusta saanut 10 miljoonan euron menoleikkaus ei itse asiassa ole vielä edes alkua menoleikkauksille, koska se leikataan tämän vuoden menovarauksista. Varaukset puolestaan ovat syntyneet viime vuoden syksyllä, jolloin talousarvota tehtiin menoennusteiden, ei toteutuneen menokehityksen mukaan. Tuore tilinpäätös kertoo joka kunnassa siitä, että yleinen sudanteen lasku eli talouden toimeliaisuuden hiljenemien on vähentänyt myös kuntien menoja. Henkilökuntaa ja sijaisia on tarvittu vähemmän.
Turussa ei edes tuota ylimääräistä löysää budjetista ei saada pois parkumatta.
Kuntaliiton tutkimuksissa on selvä ero virkamiesten ja luottamusmiesten suhtautumisessa menoleikkauksiin. Ammattijohtajissa valmius leikkauksiin on luottamushenkilöitä suurempi. Jos julkisten talouden tilaan haetaan syyllisiä niin, poliittiset päättäjät - joihin itsekin kuulun - eivät voi pestä käsiänsä ja sanoa, että vika on kokonaan jossain muualla.
No, sitten siihen Turun ongelmaan. Valtiovarainministeriön painetestissä todetaan Turun osalta, että Turussa on keskimääräistä korkeampi veroprosenttin, se saa valtionosuuksia keskimääräistä enemmän, kuntalaisten verotettavat tulot ovat keskimääräistä suuremmat ja sen yhteisöverotuotot ovat keskimääräistä suuremmat. Silti paine verojen korotuksiin ja taksojen nostoon ovat suuret.
Turun kaupunkikonserni on pahasti velkaantunut ja se sisältää suuren korkoriskin.
Edellä kuvatun perusteella Turku ei voi millään tuudittautua siihen, että tälle vuodelle suunniteltu vajaan prosentin liikkumavaran kaventaminen olisi riittävä. Päin vastoin sen on tavoiteltava prosentin suuruisen leikkausten sijasta 10 prosentin eli 130 miljoonan euron menoleikkausta.
Sellaisen tekeminen ei ole edes vaikeaa, jos se vain halutaan tehdä. Suuri vaikeus on päättää, milloin siihen ryhdytään ja toiseksi pitäisi löytää yhteinen näkemys, missä ajassa sellaiseen pitäisi päästä.
Se, että yli 13000 työntekijän kaupungissa kaupunginjohtaja ottaa yksinoikeuden päättää virka- tai työsuhteista on käytännössä mahdoton. Tai eihän se mahdoton ole, kun näin on jo sovittu, mutta seuraukset voivat olla yllättävät.
Kaupungissa on ainakin tuhat ammattijohtajaa ja esimiestä hoitamassa oman toimialansa tehtäviä sillä koulutuksella, kokemuksella toimenkuvansa mukaisesti, mikä heillä on. Nyt kaikilta on viety harkintavalta pois. Se tarkoittaa, että koko Turun kaupugin organisaatio hidastuu ja hetken päästä pysähtyy odottamaan ohjeita ja vahvistuksia ylemmältä taholta, vaikka hommat olisi voitu hoitaa heti ja mutkattomasti. Kukaan ei enää tiedä, mitä saa ja mitä voi tehdä ilman ylimmän johdon siunausta.
Mutta tämä ongelmahan ei koske yksin Turkua. Koko Sote-uudistus että kuntajakouudistus on alusta lähtien ollut valtaisaa byrokratian pyöritystä, lausuntojen lausuntoja moneen kertaan jo aiemmin selvitetyistä asioista. Tuloksilla ei ole väliä, kunhan aikaa ja paperia kuluu. Huh, sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti