Mediakeskustelu on nykyisin niin kiivasta ja runsasta, että sitä voisi verrata kunnon tuiskutuuleen. Päättäjä ei voi kääntää selkäänsä ja vetää huppua päänsä suojaksi. On seisottava vasten tuulta vaikka kuinka poskipäitä paleltaisi ja lumikiteet sattuisivat silmiin. Suunkin voi pitää supussa ja kiinni, sillä vaikka kuinka huutaisi se tuskin kantaisi edes omiin korviin asti.
Hyvää tuossa kuvauksessa on vain kunnon talven tuntu. Sellaista ei tänne etelään ole luvassa jouluksi. Sen sijaan kylmiä tuulia on odotettavissa heti kohta vuoden vaihteen jälkeen, sillä mahdottomaksi julistetut suuret uudistukset etenevät ja "aivan mahdottomia" linjauksia on jälleen tulossa.
Kuten lukija on jo aistinut vanhaa journalistia kiusaa mediakeskustelun sietämätön keveys. Päättäjät ovat saaneet siipeensä "arvovaltaisilta" tahoilta. Niin professorit kuin takametsien mummotkin ovat pistäneet peliin tunteensa ja arvovaltansa näkemystensä esiin saamiseksi. Mummon huolen ymmärrän, mutta kovin monen julkisista varoista palkkansa nostavan professorin ja dosentin kannanotoissa paistaa huoli myös omasta työpaikasta. Osaisiko sitä itse olla objektiivinen omassa asiassa.
Nyt olemme jo lähellä asiani ydintä. En haluaisi sanoa uudistuksen nimeä, sillä ainakin itse haluan kääntää sivua kun näen lyhenteen jossakin. Kirjoitankin vain Siitä uudistuksesta.
Olen hiljan joutunut toteamaan, että taidan itse seisoa siinä joukossa, joka on suuri uhka kuntien omille palveluille. Kaikkialla Suomessa kuntien valtuutetut pitävät kunnan palveluita tärkeänä. Sitä varten meidät on valtuustoon valittu. Päättäjät ovat valmiita turvaamaan ne keinoilla millä hyvänsä. Kustannuksista viis kunhan pavelut ovat asialliset ja laadultaan kyllin hyvät. Tarvittaessa ne turvataan vaikka veroprosentteja korottamalla. Näin on tehtykin.
Harva on tullut kysyneeksi oman kunnan palvelun hintaa. En ainakaan riittävän usein. Luottamushenkilöt luottavat niihin asiantunijoihin ja tilastoihin, mitä heille on esitetty. Kunnat eivät puhu palveluiden hinnasta. Melkein asia kuin asia esitellään kustannuksena per asukas.
Uudistuksen jälkeen ei kysytä enää asukaslukua, vaan esimerkiksi paljonko saariston mummon hoitaminen maksaa. Paljonko on maksettu vuokraa terveyskeskurakennuksesta ja paljonko tilan siivoaminen maksaa neliöltä? Ei paljonko ne ovat kunnan asukasta kohti.
Mitä, jos olemme olleet luottavaisia ja avokätisiä ja antaneet kustannusten nousta korkeammaksi kuin naapurikunnassa tai maakunnassa keskimäärin?
Näinhän me olemme tehneet ja näin on valtuustot toimineet joka kunnassa.
Pelkäänpä, että tässä on suurin syy koko jättiläismäiselle uudistukselle. Me valtuutetut olemme pitäneet huolta palveluista mutta emme kustannuksista. Kustannuksista huolehtiminen ei ole ollut kenenkään edun mukaista. On huolehdittu lähinnä rahan riittävyydestä. Se on eri asia.
Olen luottavainen siitä, että uudistus etenee ja käynnistyy sovitussa aikataulussa, mutta valmiiksi se tulee tuskin koskaan. Omaan maan demokratiaamme kuuluu, että asioita korjataan sitä mukaan kun ongelmia ilmenee. Niin tapahtuu jatkossakin riippumatta keitä maan hallituksessa tai valtuustoissa istuu.
Suurin huoleni on kuitenkin se, että kunnat itse eivät osaa, halua tai uskalla ryhtyä ajoissa toimenpiteisiin oman asemansa parantamiseksi. Naantali on ollut nykyisillä mittarilla laskettuna tehokas sekä terveydenhuollon että sosiaalipuolen kustannuksissa, mutta nyt niiden kasvuvauhti on poikkeuksellisen suurta. Sitä ei ehkä voida estää.
Se on kuitenkin varmaa, että se tasaa kilpailua. Samoja palveluita tuotetaan myös naapurikunnissa ja Turussa ja myös yksityisissä lääkärikeskuksissa. Jos Naantalin laatu on sama ja kustannukset muita korkeammat, omia palveluita on vaikea puolustaa. Toki aina voi laatia vetoomuksia ja ehkä protestoida sosiaalisessa mediassa. Asiat pitää kuitenkin saada kuntoon ja varmistua tilasta sitä ennen.
Oma tulkintani on, että kustannukset yleensä ovat Varsinais-Suomessa muuta maata selkeästi korkeammat kun otetaan väestön alhaisempi sairastavuus huomioon. Koko maakunnalla on edessään peiliin katsomisen paikka.
Monenlaiset puhurit pyyhkivät päättäjien poskipäitä jatkossakin. Siinä on talven tuntua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti