Iloitse veroprosentin nostosta

                        Naantalin kaupunginvaltuusto päätti maanantaina korottaa mökkiveroa ja nostaa   

                        kunnallisveroprosentin 19.00 prosenttiin. Kaikki ryhmät olivat harvinaisen yksimielisiä     

                        korotuksen tarpeellisuudesta. Jotkut olivat jopa ylpeitä siitä.

Itsekin olin korotuksen takana. En kuitenkaan hurrannut vasemmistoliiton tavoin sen puolesta. Tuntemus on lähinnä pettymys ja sanoin sen myös ääneen.

Minusta ammattiorganisaation – niin päättäjien kuin valmistelijoidenkin – pitää ottaa eri tavalla vastuuta asioiden hoidosta. Silloin  kun annetuilla resursseilla ei päästä tavoitteeseen,  vaan pitää mennä kuntalaisen kukkarolle, ollaan epäonnistuttu. Sen pitäisi olla iso kolaus ammattiylpeydelle.

Puolen prosenttiyksikön korotus yhdessä mökkiveron kanssa tuottaa kaupungille n. 2 miljoonaa euroa vuodessa. Se riittää viikon menoihin. Sen sijaan talousarviossa on 135 miljoonaa euroa niin virka- kuin luottamushenkilöidenkin käytettävissä. Tuota menoerää sitä pitäisi tarkastella ja taivutella eikä tuijottaa yhtä tai kahta puuttuvaa miljoonaa.

Naantalin sosiaalimenojen kasvu on käytännössä karannut käsistä. Isot investoinnit vammaisten asuntolaan ja vanhuspalveluihin ovat perusteltuja, mutta niiden mukana tulevia vuotuisia kustannuksia ei ole osattu ennustaa oikein.  Samaan aikaan muut virastot pitävät kynsin hampain kiinni omista määrärahoistaan. Kun kilpailukykysopimus, valtionosuusuudistus ja sote-peikko ovat osaltaan sekoittamassa pakkaa, tuntuu veronkorotus enemmän kuin välttämättömältä.

Kuluneen neljän vuoden aikana jäi kuitenkin paljon myös tekemättä.

Valtionosuusuudistus on ollut tiedossa koko vaalikauden ajan. Palvelustrategia ja tavoiteorganisaatiot jäivät toteuttamatta.

Naantalissa on vaalikauden aikana eläköitynyt keskimäärin 40 henkeä vuodessa. Ensi vuosi mukaan luettuna kaupungilla on ollut 10 miljoonan suuruinen palkkatulo uudelleen harkittavana ilman yt-neuvotteluja. Henkilöstömenojen kasvu on toki hetkeksi pysähtynyt, mutta kokonaisuutena tilaisuus jäi käyttämättä.

Kieltämättä veron nosto on paljon helpompaa kuin neuvotella työtehtäviä ja vastuita uusiksi. Siihen ei ole halua eikä ehkä aina taitoakaan.

Myös valtionosuusleikkauksiin ja Nesteen satamatulojen jäädyttämiseen olisi voitu reagoida määrätietoisemmin. Vielä kuukausi sitten valtuustossa  tarkastuslautakunnalle vastattiin, ettei välittömiä sopeutustarpeita ollut kesällä 2015.

Seuraavan valtuuston on syytä varautua siihen, että käsi käy kuntalaisen kukkarolle vielä monta kertaa. Jotta siltä vältyttäisiin, pitäisi sekä luottamushenkilöiden että virkamiesjohdon otteissa ja asenteissa tapahtua iso muutos. Sellaista ei ole näköpiirissä. On vain ymmärtämystä sille, että palvelujen (työsuhteiden) säilyttäminen vaatii  joko verojen korottamista tai velan kasvua tai molempia. Ammattiorganisaation pitäisi kuitenkin nähdä nuo keinot  ei ensimmäisenä vaan vasta viimeisenä hätäkeinona.

Valitettavasti meidän uusi kaupunginjohtajakaan ei ole mikään talousmies. Hän on hyvä sosiaalijohtaja niin kuin hänen työhistoriansakin kertoo.

Kai sitä itsenikin pitäisi tehdä niin kuin  ammattijohtajan kuuluu. Tunnustaa tappio ja jättää avaimet työhuoneen pöydälle.