Jos Suomeen virtaisi tavallisten pakolaisten sijasta pääomapakolaisia, asenne tulijoita kohtaan voisi olla toinen. Suomen bruttokansantuote laskee toista vuotta perä jälkeen. Emme ole enää matalasuhdanteessa vaan lamassa. Sen kestostakaan ei kukaan tiedä.
Kirjoitin kauppaneuvossa Matti Koivurinnan kirjassa Mesenaatti halki 1990-luvun laman syyt ja seuraukset. Tarkkaava lukija on ehkä huomannut yhtäläisyydet viime vuosien tapahtumiin.
Suomessa rahamarkkinoiden vapautumista 1980-luvun puolivälistä seurasi suunnaton talouden toimeliaisuus, investointien kasvu, kiinteistöjen ja omaisuuksien arvon nousu. Korkea inflaatio ei ollut peikko vaan päinvastoin turva sille, että kannatti sijoittaa melkein mihin tahansa.
1980-luvun lopussa ulkomailta oli virannut maahan niin paljon vierasta valuuttaa, että Suomen Pankki hermostui. Pankkien riskit olivat rajusti suuremmat, mitkä niiden kyky kantaan.
Alko pankkien sääntely. Vakavaisuusvaatimus kasvoi ensin 7 prosenttiin, myöhemmin vielä suuremmaksi.
Samaan aikaan presidentti Mauno Koivisto ja Esko Ahon halitus olivat sitoutuneet vahvan markan politiikkaan. Devalvaatiota ei tule, sitä teolisuuden oli turha odottaa. Suomalaiset yritykset vaihtoivat markkaluottonsa ulkomaisiin lainoihin, sillä niiden korko oli Suomen talletuskorkoakin alhaisempi.
Yritykset siis yhtä investoivat, vaikka markkaluotot olivat siihen liian kalliita.
Syytökset pankkien holtittomasta luotonannosta tehosivat ja pankit sulkivat lainahanansa. Kiinteistöjen arvot lähtivät laskuun. Vuonna 1993 arvokiinteistöiden arvosta hävisi 30 prosenttia. Ei ollut yritystä, jona toiminta olisi ollut luotottamisen arvoista.
Pankit sijoittivat varoja Kreikan ja Portugalin valtionlainoihin. Ne luokiteltiin 100 prosenttisesti varmoksi sijoituskohteiksi pankin taseessa. Suomalaisten yritysten vakuudet lainoille arvostettiin varovaisuussyistä lähes nollaan.
Suomi selvisi 1990-luvun lamasta devalvaation ansiosta. Tuhansia yrityksiä meni nurin, velat kasvoivat ja yrittäjät menettivät omaisuutensa, mutta yhteiskunta selvisi. Ellei asuntolainakanta ollut sidottu peruskorkoon, olisi surullisia tarinoita asuntovelallisten kohtalosta vielä enemmän.
Yhdysvalloista alkanut rahamarkkinoiden romahdus vuonna 2008 on paljastanut kylmän tosiasian koko Euroopan tilasta. Holtitonta oli ollut luotonanto paitsi Yhdysvalloissa myös Euroopassa.
Vuoden 2008 jälkeen Euroopan yhteinen tahto oli se, että Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja Italian valtiot on pistettävä ojennukseen. Valtion tukien ehtona oli, että pankit testataan ja niiden riskinsietokyky punnitaan. Pankit pistetään kuriin ja sijoittajat kantamaan vastuunsa. Näin pitikin tehdä.
Tänään Euroopan kurimuksesta parhaiten selvinneet suomalaiset pankit ovat nekin toteuttaneet kunniallisesti uusia eurooppalaisia määräyksiä. Unionin havittelemat uudet riskitestit ja vakavaraisuusmääräykset ovat kuitenkin jo nyt käytännöss sulkeneet lainahanat yrityksiltä.
Miksi Suomessa investoinnit jäävät tekemättä? Siksi, että investoinneille ei ole rahoittajia. Siksi, että investoinneille ei näy maksajia. Siis teollisuuden kannattavuusnäkymät ovat niin heikot, ettei kannata investoida.
Pankit keräävät vanhoja lainoja pois markkinoilta enemmän kuin myöntävät uusia. Se johtaa kohti Euroopan toivomaa vakavaraisuutta. Yritykset ja yksityiset sijoittajat ovat antaneet rahansa varainhoitajille, jotka löytävät kannattavia sijoituskohteita muualta kuin Suomesta tai Euroopasta. Pääomat ovat paenneet ainakin väliaikaisesti maasta.
Energiapolitiikassa kotimainen energia on vain suojelun arvoista. Ostamme öljyä ja kivihiiltä ulkomailta vaikka puuta ja turvetta Suomessa on enemmän kuin Norjalla öljyvaroja. Säästämisen ideologia on arvokas, mutta siihen ei tällä kansakunnalla ehkä juuri nyt ole varaa.
Suomella ei ole varaa rakentaa unelmayhteiskuntaa. Sen on rakennettava yhteiskuntaa, joka tarjoaa työtä nuorille tässä ja nyt. Yhteiskuntaa, joka pitää huolta heikossa asemassa olevista ja yhä kasvavasta vanhusväestöstä.
Ekonomian perusopit on otettava todesta. Pääomat on saatava pysymään Suomessa. Ne on ohjattava niille vahvuusalueille, jotka meillä on ja joita ei voida viedä ulos.
Vielä parempi olisi, että jo ulkomaille viranneet sijoitukset olisi turvallisempaa tai kannattavampaa siirtää takaisin kotimaahan. Ehkä Ukrainasta on jotain hyvääkin. Toivottavasti se säikäytti sijoittajia, jotka etsivät vain hyvää tuottoa lyhyellä sijoituksella kaukaa kotimaasta.
Kirjoitin kauppaneuvossa Matti Koivurinnan kirjassa Mesenaatti halki 1990-luvun laman syyt ja seuraukset. Tarkkaava lukija on ehkä huomannut yhtäläisyydet viime vuosien tapahtumiin.
Suomessa rahamarkkinoiden vapautumista 1980-luvun puolivälistä seurasi suunnaton talouden toimeliaisuus, investointien kasvu, kiinteistöjen ja omaisuuksien arvon nousu. Korkea inflaatio ei ollut peikko vaan päinvastoin turva sille, että kannatti sijoittaa melkein mihin tahansa.
1980-luvun lopussa ulkomailta oli virannut maahan niin paljon vierasta valuuttaa, että Suomen Pankki hermostui. Pankkien riskit olivat rajusti suuremmat, mitkä niiden kyky kantaan.
Alko pankkien sääntely. Vakavaisuusvaatimus kasvoi ensin 7 prosenttiin, myöhemmin vielä suuremmaksi.
Samaan aikaan presidentti Mauno Koivisto ja Esko Ahon halitus olivat sitoutuneet vahvan markan politiikkaan. Devalvaatiota ei tule, sitä teolisuuden oli turha odottaa. Suomalaiset yritykset vaihtoivat markkaluottonsa ulkomaisiin lainoihin, sillä niiden korko oli Suomen talletuskorkoakin alhaisempi.
Yritykset siis yhtä investoivat, vaikka markkaluotot olivat siihen liian kalliita.
Syytökset pankkien holtittomasta luotonannosta tehosivat ja pankit sulkivat lainahanansa. Kiinteistöjen arvot lähtivät laskuun. Vuonna 1993 arvokiinteistöiden arvosta hävisi 30 prosenttia. Ei ollut yritystä, jona toiminta olisi ollut luotottamisen arvoista.
Pankit sijoittivat varoja Kreikan ja Portugalin valtionlainoihin. Ne luokiteltiin 100 prosenttisesti varmoksi sijoituskohteiksi pankin taseessa. Suomalaisten yritysten vakuudet lainoille arvostettiin varovaisuussyistä lähes nollaan.
Suomi selvisi 1990-luvun lamasta devalvaation ansiosta. Tuhansia yrityksiä meni nurin, velat kasvoivat ja yrittäjät menettivät omaisuutensa, mutta yhteiskunta selvisi. Ellei asuntolainakanta ollut sidottu peruskorkoon, olisi surullisia tarinoita asuntovelallisten kohtalosta vielä enemmän.
Yhdysvalloista alkanut rahamarkkinoiden romahdus vuonna 2008 on paljastanut kylmän tosiasian koko Euroopan tilasta. Holtitonta oli ollut luotonanto paitsi Yhdysvalloissa myös Euroopassa.
Vuoden 2008 jälkeen Euroopan yhteinen tahto oli se, että Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja Italian valtiot on pistettävä ojennukseen. Valtion tukien ehtona oli, että pankit testataan ja niiden riskinsietokyky punnitaan. Pankit pistetään kuriin ja sijoittajat kantamaan vastuunsa. Näin pitikin tehdä.
Tänään Euroopan kurimuksesta parhaiten selvinneet suomalaiset pankit ovat nekin toteuttaneet kunniallisesti uusia eurooppalaisia määräyksiä. Unionin havittelemat uudet riskitestit ja vakavaraisuusmääräykset ovat kuitenkin jo nyt käytännöss sulkeneet lainahanat yrityksiltä.
Miksi Suomessa investoinnit jäävät tekemättä? Siksi, että investoinneille ei ole rahoittajia. Siksi, että investoinneille ei näy maksajia. Siis teollisuuden kannattavuusnäkymät ovat niin heikot, ettei kannata investoida.
Pankit keräävät vanhoja lainoja pois markkinoilta enemmän kuin myöntävät uusia. Se johtaa kohti Euroopan toivomaa vakavaraisuutta. Yritykset ja yksityiset sijoittajat ovat antaneet rahansa varainhoitajille, jotka löytävät kannattavia sijoituskohteita muualta kuin Suomesta tai Euroopasta. Pääomat ovat paenneet ainakin väliaikaisesti maasta.
Energiapolitiikassa kotimainen energia on vain suojelun arvoista. Ostamme öljyä ja kivihiiltä ulkomailta vaikka puuta ja turvetta Suomessa on enemmän kuin Norjalla öljyvaroja. Säästämisen ideologia on arvokas, mutta siihen ei tällä kansakunnalla ehkä juuri nyt ole varaa.
Suomella ei ole varaa rakentaa unelmayhteiskuntaa. Sen on rakennettava yhteiskuntaa, joka tarjoaa työtä nuorille tässä ja nyt. Yhteiskuntaa, joka pitää huolta heikossa asemassa olevista ja yhä kasvavasta vanhusväestöstä.
Ekonomian perusopit on otettava todesta. Pääomat on saatava pysymään Suomessa. Ne on ohjattava niille vahvuusalueille, jotka meillä on ja joita ei voida viedä ulos.
Vielä parempi olisi, että jo ulkomaille viranneet sijoitukset olisi turvallisempaa tai kannattavampaa siirtää takaisin kotimaahan. Ehkä Ukrainasta on jotain hyvääkin. Toivottavasti se säikäytti sijoittajia, jotka etsivät vain hyvää tuottoa lyhyellä sijoituksella kaukaa kotimaasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti