Onko hyviä johtajia?
Julkisen keskustelun perusteella ei tunnu
olevan. Johtajia pidetään kylminä, kykenemättöminä ja itsekkäinä. Etenkin
poliittisia johtajia oman edun tavoittelijoina.
Demokratiassa valta saadaan vaaleilla ja vain sillä.
Vaalien alla kukin puolue pyrkii näyttämään politiikkansa parhaat
puolet. Eroja on vaikea nähdä
ellei samalla löydä puutteita kilpailijoittensa linajassa ja tavoitteissa.
Linjaeroja paljastuu niin valtakunnan kun paikallisessa politiikassa.
Yrityselämässä sellainen ei käy. On hyvän
markkinatavan vastaista arvostella kilpailijaansa. Yritys ei voi tulla
julkisuuteen sisäisistä erimielisyyksistä, sillä yrityksen menestys
perustuu luottamukseen. Yhtiötä on hoidettava kaikissa tilanteissa niin, ettei
ympäristön - siis kuluttajien ja yhteistyökumppaneiden luottamus vaarannu.
Politiikassa on toisin.
Yritysjohtaja ei voi vedota suhdanteisiin, jos tulo-
ja menoarviot pettävät. Johtaja on sitä varten, että se ohjaa venettä. Silloin kuin
hallitus alkaa johtaa yritystä, johtaja on jo jättänyt eroanomuksensa.
Joillakin työpaikoilla on tapana arvostella pomoa
vapaasti. Se kuulemma sisältyy
hänen palkkaansa. Jokaisella työpaikalla on oma kulttuurinsa, mutta hyvän tavan mukaista sellainen ei
ole.
Hyvään johtajuuteen kuulu, ettei pomo arvostele työntekijäänsä muiden kuullen. Hän on
itse vastuussa siitä, miten alainen selviää, jaksaa tai onnistuu tehtävässä.
Ohjaavaa palautetta voi antaa kahden kesken. Kiitokset kuuluu jakaa
muiden kuullen. Työnantaja joutuu myös puolustamaan ja suojaamaan sekä
yrityksensä että työntekijänsä mainetta julkisuudessa riippumatta siitä, mitä
talon sisällä on tapahtunut.
Kunnissa ja maan hallituksessa
päätöksentekojärjestelmä on toinen. Valta ja vastuu on hajautettu. Päätökset ja
niiden synty ovat jatkuvan julkisen silmälläpidon alla. Erimielisyyksiä on eikä
niitä haluta aina peitelläkään.
Jokaisella poliittisella ryhmällä on omat johtajansa, on virkamiehiä ja
lautakuntien ja valuustojen puheenjohtajia. Näkemyksiä kyllä riittää.
Erot
kuntien palveluiden kustannuksissa ovat suuret, tuhansia euroja asukasta
kohti vuodessa. On kuntia, joissa palvelut onnistutaan tuottamaan muita
edullisemmin. On myös niitä,
joissa maan korkeimpiin kustannuksiin on herätty vasta
kuntajakoselvitysten alla. Kuntiakin siis johdetaan eri tavalla, vaikka laki on
kaikille sama.
Jos kuntatalouden ongelmat olisivat yrityksen
ongelmia, muutos lähtisi
vaihtamalla ainakin johtajat.
Talouselämässä arvostetaan yli kaiken osaajia, asiantuntijoita ja
vastuunkantajia. Työtä eivät ohjaa
mielipiteet, vaan tulostavoitteet, kannattavuusmittarit ja resurssitarpeen
jatkuva arviointi luovuutta ja idointia unohtamatta. Kaikki on viime kädessä ylimmän johtajan
vastuulla, mutta työn lopputulos tehdään yhdessä.
Monessa kunnassa johtaminen ja vastuun rajat ovat
valahtaneet jonnekin kunnanhallituksen, kaupunginjohtajan ja tehtäväalueiden
johtajien välimaastoon. Jos virkamiesjohto ja luottamushenkilöjohto eivät ole
tavoitteista ja aikatauluista yksituumaisia – mitä he harvoin ovat, kunnan talous enemmän tai vähemmän tuuliajolla.
Näinä vaikeina aikoina se käy veronmaksajille kalliiksi.
Valtion ja kuntien kustannusjaostakin on käyty
vilkasta keskustelua. Valtion toimilla toki on vaikutusta kuntien talouteen. Hyvän
johtajan ominaisuuksiin ei kuulu luetella missä on vika, vaan kertoa kuinka
ratkaisemme ongelmat siitä huolimatta.
Juha Haapakoski
Yrityskouluttaja
Emeritus päätoimittaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti