Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen toivoo Kuntalehdessä (27.8.), ettei hallitus nostaisi käsiä pystyyn kuntien tehtävien karsimisessa. Sitä ennen kunnanjohtajat olivat yhdessä rintamassa esittäneet saman toivomuksen.
Kuntien tehtävien karsiminen on toki yksi iso osa julkisten talouden tervehdyttämistä ja turhien normien purkamista. Kuntien johtajat ehkä tarvitsevat lain selkänojaa työhön ryhtymiseksi. Naantalin tarkastulautakunnan puheenjohtajana en kuitenkaan osaa kuvitella kuinka oleellisia talouden kannalta tai mitä ne lain muutoksella lakkautttavat tehtävät voisivat olla. Epäilen, että nykyisen johtamattomuuskulttuurin aikana palvelut jäisivät, vaikka lakisääteinen velvollisuus poistuisikin.
Viimeaikaiset suuret uudistukset ovat olleet kunnissa lausuntojen antamisen aikaa. Muutoksiin ei uskota eikä niihin ole vapaaehtoisesti ryhdytty. Kunnissa on koko joukko tehtäviä, jotka eivät ole lakisääteisiä.
Esimerkiksi itse tuotetut tukipalvelut eivät aina kestä kustannusvertailua muihin kuntiin saati yksityisiin palveluihin. Silti sama suunta voi jatkua kassakriisistä tai verotulojen romahduksesta huolimatta.
Kuntajakoselvityksen pohjana oleva laki liitoskuntien henkilökunnan viiden vuoden irtisanomissuojasta on kohtuuton. Sama laki estää myös vapautuvien virkojen tehtävien jakamisen uudelleen, sillä ei ole pakkoa eikä velvollisuutta ottaa uusia tehtäviä vastaan.
Minusta kunnissa katseet pitää kiinnittää palveluiden kustannuksiin ja kustannustehokkuuteen. Tilastokeskus tuottaa joka vuosi uutta tietoa siitä, miten kuntien tuottamien palveluiden kustannukset poikkeavat toisistaan. Erot kuntien välillä ovat huimat. Valtionosuusuudistus jo osoittaa, ettei siellä pidä käyttää sosiaali- ja terveydenhuoltoon paljon rahaa, missä väki on tervettä, nuorta ja työssäkäyvää. Tuki pitää mennä sinne, missä väki ikääntyy, sairastaa ja syrjääntyy. Mitä kunnat tekevät. Etsivät vain korvaavia tuloja kun pitäisi puuttua menoihin.
Kunnanjohtajilla olisi tässä riittävästi haastetta. Valitettavasti vain meidän johtajat ja johtamisjärjestelmät ovat joltain toiselta aikakaudelta.
Työsopimuslakikin on sellainen, ettei tiukasti tulkittuna kunnilla ole edes lomautusoikeutta eikä irtisanomisperusteita, koska rajattoman verotusoikeuden takia taloudelliset perusteet vain harvoin toteutuvat.
Siksi lakia pitäisi sorvata niin, että kun kunnan palveluiden nettokustannukset nousevat tiettyä toleranssia esim. maan keskiarvon yläpuolelle, se olisi laillinen peruste Yt-menettelyyn ja työsopimusten irtisanomisiin. Silloin kustannukset ajaisivat menettelyyn tuloista riippumatta.
Kuntien henkilökunnasta eläköityy 2-4 prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa, että pelkästään tehtävät uudelleen järjestämällä henkilöstömenoista voitaisiin säästää joka kunnassa liki saman verran, mitä ovat vuotuiset palkankorotukset. En ole nähnyt esityksiä tai suunnitelmia, miten tuo mahdollisuudet aiotaan hyödyntää. Vakituisen viran täyttäminen määräaikaisesti ei ole mikään ratkaisu.
Maan hallitukselta toki voidaan odottaa luvattuja lakeja, joilla kuntien tehtäviä voidaan purkaa. Minusta Kuntaliitto olisi sopiva elin ohjaamaan kuntien menokehitystä osoittamalla tapoja ja kulttuureja, joilla kustannukset on saatu kuriin palvelujen laadusta tinkimättä. Esimerkkejä kyllä on.
Kuntien tehtävien karsiminen on toki yksi iso osa julkisten talouden tervehdyttämistä ja turhien normien purkamista. Kuntien johtajat ehkä tarvitsevat lain selkänojaa työhön ryhtymiseksi. Naantalin tarkastulautakunnan puheenjohtajana en kuitenkaan osaa kuvitella kuinka oleellisia talouden kannalta tai mitä ne lain muutoksella lakkautttavat tehtävät voisivat olla. Epäilen, että nykyisen johtamattomuuskulttuurin aikana palvelut jäisivät, vaikka lakisääteinen velvollisuus poistuisikin.
Viimeaikaiset suuret uudistukset ovat olleet kunnissa lausuntojen antamisen aikaa. Muutoksiin ei uskota eikä niihin ole vapaaehtoisesti ryhdytty. Kunnissa on koko joukko tehtäviä, jotka eivät ole lakisääteisiä.
Esimerkiksi itse tuotetut tukipalvelut eivät aina kestä kustannusvertailua muihin kuntiin saati yksityisiin palveluihin. Silti sama suunta voi jatkua kassakriisistä tai verotulojen romahduksesta huolimatta.
Kuntajakoselvityksen pohjana oleva laki liitoskuntien henkilökunnan viiden vuoden irtisanomissuojasta on kohtuuton. Sama laki estää myös vapautuvien virkojen tehtävien jakamisen uudelleen, sillä ei ole pakkoa eikä velvollisuutta ottaa uusia tehtäviä vastaan.
Minusta kunnissa katseet pitää kiinnittää palveluiden kustannuksiin ja kustannustehokkuuteen. Tilastokeskus tuottaa joka vuosi uutta tietoa siitä, miten kuntien tuottamien palveluiden kustannukset poikkeavat toisistaan. Erot kuntien välillä ovat huimat. Valtionosuusuudistus jo osoittaa, ettei siellä pidä käyttää sosiaali- ja terveydenhuoltoon paljon rahaa, missä väki on tervettä, nuorta ja työssäkäyvää. Tuki pitää mennä sinne, missä väki ikääntyy, sairastaa ja syrjääntyy. Mitä kunnat tekevät. Etsivät vain korvaavia tuloja kun pitäisi puuttua menoihin.
Kunnanjohtajilla olisi tässä riittävästi haastetta. Valitettavasti vain meidän johtajat ja johtamisjärjestelmät ovat joltain toiselta aikakaudelta.
Työsopimuslakikin on sellainen, ettei tiukasti tulkittuna kunnilla ole edes lomautusoikeutta eikä irtisanomisperusteita, koska rajattoman verotusoikeuden takia taloudelliset perusteet vain harvoin toteutuvat.
Siksi lakia pitäisi sorvata niin, että kun kunnan palveluiden nettokustannukset nousevat tiettyä toleranssia esim. maan keskiarvon yläpuolelle, se olisi laillinen peruste Yt-menettelyyn ja työsopimusten irtisanomisiin. Silloin kustannukset ajaisivat menettelyyn tuloista riippumatta.
Kuntien henkilökunnasta eläköityy 2-4 prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa, että pelkästään tehtävät uudelleen järjestämällä henkilöstömenoista voitaisiin säästää joka kunnassa liki saman verran, mitä ovat vuotuiset palkankorotukset. En ole nähnyt esityksiä tai suunnitelmia, miten tuo mahdollisuudet aiotaan hyödyntää. Vakituisen viran täyttäminen määräaikaisesti ei ole mikään ratkaisu.
Maan hallitukselta toki voidaan odottaa luvattuja lakeja, joilla kuntien tehtäviä voidaan purkaa. Minusta Kuntaliitto olisi sopiva elin ohjaamaan kuntien menokehitystä osoittamalla tapoja ja kulttuureja, joilla kustannukset on saatu kuriin palvelujen laadusta tinkimättä. Esimerkkejä kyllä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti