Alan pikku hiljaa uskoa, että meillä ei ole konsteja kitkeä harmaata taloutta kurjistamatta toimivia, laillisia yrityksiä.
Tuore ehdotus verovelkarekisteristä on hyvä esimerkki. Toimet kohdistetaan niihin, jotka ovat rekisterissä. Vuosia ja vuosikymmeniä säntillisesti veronsa kerran kuukaudessa tilittäneet saavat nimensä julkiselle listalle, jos suorituksissa tulee laiminlyöntejä. Toki aivan yhdestä listalle ei vielä pääse ja maksujärjestelyistä sopineet voivat siltä välttyä.
Kun verottajalla on oikeus - ja se myös sitä käyttää - korottaa maksua tuntuvasti viivästymisen seurauksena. Kun verottajalla on täysi oikeus periä saatavansa ulosottoteitse - jota se myös käyttää. Kun sillä on saamisiin etuoikeus moniin muihin saataviin verrattuna, julkistamisen etuja on enää vaikea tunnistaa.
Itselläni on liki 25 vuoden yrittäjätausta. Yrittäjä maksaa samasta pussissa niin arvonlisäveron, työnantajan osuuden palkkojen sivukuluista, palkoista perittävät ay-maksut, eläkevakuutusmaksut ja ennakkoverot sekä tietysti myös tuloksesta ennakkoon veron edellisen vuoden tuloksen perusteella. Kymmenen hengen yrityksessä, missä palkat on kolmannes tai enemmän vuosikustannuksista, verojen ja veroluonteisten maksujen määrä rahassa mitattuna on yli 40 prosenttia, jopa yli 50 prosenttia liikevaihdosta. Verottajan on yrittäjän ehdottomasti suurin sopimuskumppani alasta riippumatta. Valitettavasti vain tuo sopimus on yksipuolinen.
Jos me haluamme Suomessa puhu yrittäjyydestä, pienten yritysten tärkeydestä ensin yrittäjän itsensä työllistäjänä ja sitten uusien työpaikkojen synnyttäjänä, pitää uskaltaa kysyä mistä se yrittäjän motiivi kumpuaa.
Yhteisöveron alentamista 26 prosentista asteittain 20 prosenttiin on pidetty yhteiskunnalta todella armeliaisuuden osoituksena yrittäjille. Täytyy muistaa, että yhteisöveroa maksetaan vain positiivisesta tuloksesta. Kuinka moni yritys ihailee hallituksen kädenojennusta aikakautena, jolloin positiivista tulosta ei ole näköpiirissä? Toki suurille yrityksille sillä on eri vaikutus. Moni kansainvälinen yritys voi järjestellä tulostaan verotettavaksi enemmän Suomessa.
Suomessa yrityksen kannattavuus ei ole järin korkea. Tulos on hyvä, jos se olisi edes 10 prosenttia liikevaihdosta. Yritysveroprosentin säädöllä ei ole suurta merkitystä. Vaikka vero poistettaisiin kokonaan, kevennys olisi vain 2 prosenttia liikevaihdosta.
Yrittäjän motiivi täytyy siis tulla jostain muualta kuin yhteiskunnan käden - piiskan ojennuksesta. Yrittäjyyden suurin innoittaja on onnistumisen mahdollisuus. Harva yrittäjä lähtee yrittäjäksi rikastumisen takia. Toki onnistumista usein seuraa myös vaurastuminen. Historian valossa yleisempää kuitenkin on, että vaurastuminen on vain tilapäivästä. Siksi kai Suomessa yrityksiä sanotaan yritykseksi. Se ei siis lopu koskaan - siis yrittäminen. Mutta silti yrittäjiä, rohkeita kokeilijoita ja tullimyllyjä vastaan taistelijoita syntyy koko ajan.
Menestyvän yrityksen perusedellytys on se, että siihen luotetaan. Työntekijät luottavat työnantajaansa, kuluttajat luottavat tuotteen laatuun ja rahoittajat yrityksen kykyyn hallita talouttansa ja kasvaa hillitysti.
Julkikuvaan tullut jokainen särö nakertaa yrityksen luotettavuutta. Siksi esimerkiksi julkiset velkomustuomiot ovat rankkoja, ja jo vervovelkarekisteriin verrattavia julkisia tiedonantoja velallisen vaikeuksista. Yleensä tie on jo pystyssä ensimmäisestä kuulutuksesta.
En siis puolusta missään tapauksessa yrityksen verovelkojen hyssyttelyä. Harmaa talous on kuitenkin jossain muualla. Vaikeudet maksaa verovelkoja ja harmaa talous on mielestäni kaksi eri asiaa. Harmaan talouden harjoittajat välttävät veroja. Erääntyneissä maksuissa ei ole mitään harmaata, sillä nehän ovat näkyvissä mustaa valkoisella.
Meidän yhteiskunnan ongelma valitettavasti on se, että viranomainen tunnistaa vain sen, mikä on sen pöydällä. Hyvästä yrityksestä huolimatta voimia, tahtoa ja resursseja keskittyä ilmiöihin, jotka eivät tule automaattisesti heidän pöydilleen, ei ole.
Tein kansalaisaloitteenkin harmaan talouden kitkemisestä, mutta sekös nyt kansalaisiakaan kiinnostaisi. Ei se kiinnostaa viranomaisiakaan, koska sellainen teettää työtä, jota ei voi ennalta suunnitella eikä sen määrää voi päätellä. Miksi siis vaivautua.
No, se minun aloitteeni. Se koski omakotirakentamista, mikä on kuin tarkoituksella luotu mittavaksi hamaan talouden vyöhykkeeksi. Kun itse rakensin ja menin pankkiin Naantalissa maksamaan omakotirakentaja palkan sivukuluja, oli koko pankkikonttori sekaisin. Kukaan ei tiennyt miten näiden kanssa pitäisi menetellä. Siis Naantalin suurimmassa pankissa kukaan toinen ei ilmoita ja maksa työntekijän sivukuluja - ei ainakaan itse.
Minusta omakotirakentajat ovat täysin pulassa harmaan talouden painostuksen takia. Väitän, ettei yksikään omakotirakentaja välty maksamasta jotain osaa kuluista ilman kuittia. Edes työn hinta ei ole enää edullista pimeästi maksettuna. Sika hinta ja saat vielä kiinni jäämisen riskin harteillesi.
Jos omakotirakentaja samalla kun se rekisteröi rakennuslupansa ja saa rakennusvalvojansa rekisteröitäisiin yritykseksi, kirjanpitovelvolliseksi ja alv-velvolliseksi, tulisivat kaikkia tositteet merkityksi ylös, työsuhteet ja aliurakoitsijoille maksetut makstu myös. Ok-rakentaja saisi alv:n palautuksena maanviljelijän tai metsänomistajan tapaan. Se alentaisi kustannuksia 24 prosenttia.
Rakentamisen aikana niitä huojennuksia tarvitaan, ei korkovähennyksiä tai vapautusta asunnon myyntivoitosta.
Ehkä aika ei ole vielä kypsä harmaan talouden taltuttamiselle. Sitä kun tekevät kaikki.
Tuore ehdotus verovelkarekisteristä on hyvä esimerkki. Toimet kohdistetaan niihin, jotka ovat rekisterissä. Vuosia ja vuosikymmeniä säntillisesti veronsa kerran kuukaudessa tilittäneet saavat nimensä julkiselle listalle, jos suorituksissa tulee laiminlyöntejä. Toki aivan yhdestä listalle ei vielä pääse ja maksujärjestelyistä sopineet voivat siltä välttyä.
Kun verottajalla on oikeus - ja se myös sitä käyttää - korottaa maksua tuntuvasti viivästymisen seurauksena. Kun verottajalla on täysi oikeus periä saatavansa ulosottoteitse - jota se myös käyttää. Kun sillä on saamisiin etuoikeus moniin muihin saataviin verrattuna, julkistamisen etuja on enää vaikea tunnistaa.
Itselläni on liki 25 vuoden yrittäjätausta. Yrittäjä maksaa samasta pussissa niin arvonlisäveron, työnantajan osuuden palkkojen sivukuluista, palkoista perittävät ay-maksut, eläkevakuutusmaksut ja ennakkoverot sekä tietysti myös tuloksesta ennakkoon veron edellisen vuoden tuloksen perusteella. Kymmenen hengen yrityksessä, missä palkat on kolmannes tai enemmän vuosikustannuksista, verojen ja veroluonteisten maksujen määrä rahassa mitattuna on yli 40 prosenttia, jopa yli 50 prosenttia liikevaihdosta. Verottajan on yrittäjän ehdottomasti suurin sopimuskumppani alasta riippumatta. Valitettavasti vain tuo sopimus on yksipuolinen.
Jos me haluamme Suomessa puhu yrittäjyydestä, pienten yritysten tärkeydestä ensin yrittäjän itsensä työllistäjänä ja sitten uusien työpaikkojen synnyttäjänä, pitää uskaltaa kysyä mistä se yrittäjän motiivi kumpuaa.
Yhteisöveron alentamista 26 prosentista asteittain 20 prosenttiin on pidetty yhteiskunnalta todella armeliaisuuden osoituksena yrittäjille. Täytyy muistaa, että yhteisöveroa maksetaan vain positiivisesta tuloksesta. Kuinka moni yritys ihailee hallituksen kädenojennusta aikakautena, jolloin positiivista tulosta ei ole näköpiirissä? Toki suurille yrityksille sillä on eri vaikutus. Moni kansainvälinen yritys voi järjestellä tulostaan verotettavaksi enemmän Suomessa.
Suomessa yrityksen kannattavuus ei ole järin korkea. Tulos on hyvä, jos se olisi edes 10 prosenttia liikevaihdosta. Yritysveroprosentin säädöllä ei ole suurta merkitystä. Vaikka vero poistettaisiin kokonaan, kevennys olisi vain 2 prosenttia liikevaihdosta.
Yrittäjän motiivi täytyy siis tulla jostain muualta kuin yhteiskunnan käden - piiskan ojennuksesta. Yrittäjyyden suurin innoittaja on onnistumisen mahdollisuus. Harva yrittäjä lähtee yrittäjäksi rikastumisen takia. Toki onnistumista usein seuraa myös vaurastuminen. Historian valossa yleisempää kuitenkin on, että vaurastuminen on vain tilapäivästä. Siksi kai Suomessa yrityksiä sanotaan yritykseksi. Se ei siis lopu koskaan - siis yrittäminen. Mutta silti yrittäjiä, rohkeita kokeilijoita ja tullimyllyjä vastaan taistelijoita syntyy koko ajan.
Menestyvän yrityksen perusedellytys on se, että siihen luotetaan. Työntekijät luottavat työnantajaansa, kuluttajat luottavat tuotteen laatuun ja rahoittajat yrityksen kykyyn hallita talouttansa ja kasvaa hillitysti.
Julkikuvaan tullut jokainen särö nakertaa yrityksen luotettavuutta. Siksi esimerkiksi julkiset velkomustuomiot ovat rankkoja, ja jo vervovelkarekisteriin verrattavia julkisia tiedonantoja velallisen vaikeuksista. Yleensä tie on jo pystyssä ensimmäisestä kuulutuksesta.
En siis puolusta missään tapauksessa yrityksen verovelkojen hyssyttelyä. Harmaa talous on kuitenkin jossain muualla. Vaikeudet maksaa verovelkoja ja harmaa talous on mielestäni kaksi eri asiaa. Harmaan talouden harjoittajat välttävät veroja. Erääntyneissä maksuissa ei ole mitään harmaata, sillä nehän ovat näkyvissä mustaa valkoisella.
Meidän yhteiskunnan ongelma valitettavasti on se, että viranomainen tunnistaa vain sen, mikä on sen pöydällä. Hyvästä yrityksestä huolimatta voimia, tahtoa ja resursseja keskittyä ilmiöihin, jotka eivät tule automaattisesti heidän pöydilleen, ei ole.
Tein kansalaisaloitteenkin harmaan talouden kitkemisestä, mutta sekös nyt kansalaisiakaan kiinnostaisi. Ei se kiinnostaa viranomaisiakaan, koska sellainen teettää työtä, jota ei voi ennalta suunnitella eikä sen määrää voi päätellä. Miksi siis vaivautua.
No, se minun aloitteeni. Se koski omakotirakentamista, mikä on kuin tarkoituksella luotu mittavaksi hamaan talouden vyöhykkeeksi. Kun itse rakensin ja menin pankkiin Naantalissa maksamaan omakotirakentaja palkan sivukuluja, oli koko pankkikonttori sekaisin. Kukaan ei tiennyt miten näiden kanssa pitäisi menetellä. Siis Naantalin suurimmassa pankissa kukaan toinen ei ilmoita ja maksa työntekijän sivukuluja - ei ainakaan itse.
Minusta omakotirakentajat ovat täysin pulassa harmaan talouden painostuksen takia. Väitän, ettei yksikään omakotirakentaja välty maksamasta jotain osaa kuluista ilman kuittia. Edes työn hinta ei ole enää edullista pimeästi maksettuna. Sika hinta ja saat vielä kiinni jäämisen riskin harteillesi.
Jos omakotirakentaja samalla kun se rekisteröi rakennuslupansa ja saa rakennusvalvojansa rekisteröitäisiin yritykseksi, kirjanpitovelvolliseksi ja alv-velvolliseksi, tulisivat kaikkia tositteet merkityksi ylös, työsuhteet ja aliurakoitsijoille maksetut makstu myös. Ok-rakentaja saisi alv:n palautuksena maanviljelijän tai metsänomistajan tapaan. Se alentaisi kustannuksia 24 prosenttia.
Rakentamisen aikana niitä huojennuksia tarvitaan, ei korkovähennyksiä tai vapautusta asunnon myyntivoitosta.
Ehkä aika ei ole vielä kypsä harmaan talouden taltuttamiselle. Sitä kun tekevät kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti