Oma kirjailijanurani ensimmäinen teos on valmis. Sen julkistaminen tapahtui maanantaina 29.4. Olisi tämän uran voinut aloittaa helpommallakin tavalla. Olen hieman kateellinen dekkarien kirjoittajille, kun he voivat kehitellä juonensa vapaasti omasta päästään. Minun kirjassani on dekkarin piirteitä, mutta yli 80 vuotta eletyssä juonessa ei ole mitään keksittyä.
Kauppaneuvos Matti Koivurinta on ehkä tunnetuin turkulainen sijoittaja ja liikemies. Tällä hetkellä hänet tunnetaan parhaiten perustamastaan historian ja nykytaiteen museosta, Aboa Vetus&Ars Novasta.
Tässä kohtaa uskallan kuitenkin väittää, että kuuluisuudestaan huolimatta turkulaiset tuntevat hänet huonosti. Siksi kirja Mesenaatti on enemmän kuin paikallaan valaisemaan sekä kauppaneuvuoksen elämäntyötä että yleensä Turun lähimenneisyyttä.
Itse on vaikea kuvitella, mikä osa kirjasta on eniten mielenkiintoa herättävä. Uskon, että jokaisella lukijalla on oma lähestymiskulmansa, sillä lähes kaikilla on jo valmiiksi jokin käsitys kirjan päähenkilöstä. Palautteen perusteella kirja on palauttanut lukijan mieleen omakohtaisia kokemuksia tuon ajan tapahtumista. Lukeneet ovat kiitelleet myös tiedon määrää ja yksityiskohtien tarkkuutta.
Reilun kahden vuoden työn tuloksena syntynessä kirjassa on sivuja n. 350. Henkilöhakemistossa on noin 300 nimeä, joten aika moni löytää kirjasta maininnan myös itsestään.
Olen pyrkinyt rakentamaan teoksen niin, että kauppaneuvoksen elämään liittyvät kaikki merkittävimmät tapahtumat ovat kirjassa mukana. Koska kauppaneuvos itse on ollut hyvin kiistelty persoona, olen tarkoituksella pyrkinyt tuomaan esiin etenkin vaikeat asiat, lähinnä totevalla tavalla, kuin osoittamalla ketkä olivat tapahtumaan enemmän osallisia kuin toiset.
Kun aloitin aiheeseen perehtymisen tammikuussa 2011, oli minulla itselläni jokin ennakkokäsitys kauppaneuvoksesta lehtikirjoitusten perusteella. Tulin Raisioon, Rannikkoseudun kustantajaksi ja päätoimittajaksi vuoden 1994 alussa. Koivurintaa koskeva oikeudenkäynti ja pankkikriisi olivat otsikoissa juuri vuosina 1995-1998.
Noiden vuosien käsittely kirjassa on keskeisellä sijalla ja uskon, että juuri se osuus kiinnostaa turkulaisia, etenkin yrittäjiä, pankkialan väkeä sekä poliitikkoja erityisen paljon. On pakko myöntää, että sieltä löytyi myös kirjan suurimmat yllätykset. Yllättäviä ja tietyllä tavalla pettymyksiä ne olivat myös itselleni.
Lehdistö - vain lehtileikkeitä minulla oli käytettävissäni - ei kovin hyvää arvosanaa onnistumisestaan saa. Kirjoitukset toki täyttivät hyvän journalismin tunnusmerkit siinä, että suuria asioita nostettiin esille ja niihin otettiin myös vahvasti kantaa. Mutta kun tietopohja oli hatara, myös johtopäätökset ja niistä muodostetut kannanotot olivat usein vailla todellista pohjaa. Kirjassa Turun Sanomat saa ehkä kohtuuttomankin kovan kohtelun siitä syystä, että se yksilöi tietonsa tarkasti. Jälkeenpäin ja hieman jälkiviisaanakin oli helppo todistaa, että sen tiedot eivät pitäneet paikkaansa. Lehtien käytöksessä oli muutakin, mikä on merkille pantavaa. Se koskee tietojen tarkistamista, virheellisten tietojen oikaisemista ja etenkin sitä, mitä uutisesta jätettiin tarkoituksella tai tietämättä kertomatta.
En halua tehdä asiasta suurempaa numeroa, mutta toivon, että media pystyisi itse käymään keskustelua siitä, onko journalismissa mitään merkitystä sillä, että lehden omistajat ovat sekä sananvapauden vartijana että yksi suurimmista kiinteistösijoittajista kaupungin keskustassa? Kirja tuo siihen yhden näkökulman lisää.
Kirjasta ei pitänyt tulla mikään Koivurinnan puolustuspuheenvuoro. Olimme hänen kanssaan sopineet, että saan tehdä kirjan vapaasti tahtomallani tavalla. Journalistina en olisi voinut mihinkään muuhun suostuakaan. En halunnut edes, että Koivurinta tai säätiö maksaisi minulle palkkiota, jotta voisin hyvällä omallatunnolla säilyttää vapauteni tutkia ja selvittää asioita. Kaikki sovitut asiat pitivät kirjan painoon saattamiseen asti.
Lopputulos kyllä piirtää erilaisen kuvan Koivurinnasta, kuin mitä hänestä on tähän mennessä kerrottu. Uskon kuitenkin, että se avoin ja luottamuksellinen suhde, joka meillä on ollut koko prosessin ajan, on antanut paremman kokonaiskuvan tuosta kiistellystä persoonasta, kuin yksikään toinen on tähän mennessä tehnyt.
Kirjan sisältö yksityiskohdissaan on monesta ehkä turhankin yksitoikkoista luettavaa. Siitä huolimatta olen halunnut tuoda ne kirjaan faktoina ja tapahtuneina tosiasioina, rakennuspuiksi niille, jotka muodostavat käsityksensä tunnuslukujen, prosenttien ja analyysien avulla. Tavoite-yhtiöistä on paljon erilaisia käsityksiä, mutta itse lukuja yhtiöistä on julkaistu ennen kovin niukasti.
Mesenatti on kuitenkin paljon enemmän, kuin vain yhden merkkimiehen tarina. Koivurinnan yritysten kehityksessä ja suunnanmuutoksissa näkyy koko suomalaisen yhteiskunnan kehityksen vaiheet ja etenkin lainsäädännössä, verotuksessa ja markkinatalouden vapautumisen seurauksena tapahtuneet muutokset 1990-luvun laman vaikutukset mukaan luettuna.
Kuten koko pankkikriisissä Suomessa, myös Turussa haukuttiin laman jälkiselvittelyssä väärää puuta. Olen Matti Koivurinnalle ja Lena Förbom-Koivurinnalle suuren kiitoksen velkaa minulle suodusta kunniasta ja luottamuksesta, että olen saanut kirjan kirjoittaa.
Kauppaneuvoksen elämäntyö museoineen, kaupungilla näkyvinä patsaineen ja hyväntekeväisyyteen tehtyinen suurine lahjoituksineen puhuvat omaa kieltään Turun suuresta merkkihenkilöstä. Toivon, että nyt käsillä oleva kirja Mesenaatti, kääntää katseet myös Turun lähihistoriaan, sillä kaupungin maine ei todellakaan ole niin synkkä, kuin siitä on kirjoitettu.
Mesenaatti (ISBN 978-952-93-1965-7) Akateeminen Kirjakauppa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti