Euroopan valtioiden velkaongelma on otettava vakavasti myös Suomessa joka kunnassa ja kaupungissa. Jopa jokaisen kotitalouden on syytä katsoa peiliin ja velkasaldoon. Onko oma talous lähellekään tasapainossa.
Kunnissa velkatilanne luulisi huolestuttavan, sillä vaikka korkomenot ovat alhaalla nykyinen velkamäärä estää uuden rakentamisen lainarahan turvin. Hyvä, että vuosikate riittää nykyisten velkojen hoitamiseen etenkin, jos tiukempia vuosia on enemmän edessä kuin takana.
Keskustelussa julkisen talouden menoleikkaukista minua huolestuttaa se, että ikään kuin kunnissa ei olisi enää varaa mistä säästää. Jokainen kotitaloutta hoitava ymmärtää, että jo kysymyksen asettelu on absurdi - huvittava. Jos rahaa ei ole, niin sitä ei myöskään ole mistä käyttää. Kunnissa ei ole koskaan vielä jouduttu laittamaan solmua letkun nokkaan, josta raha virtaa. Putki veronmaksajan taskuun tai pankin lainaholviin on aina raollaan, täytyy vain valita kumpaa putkea kuinka vuolaasti kulloinkin käyttää.
Minussa kunnissa pitäisi oikeasti laittaa voimaan sääntö, joka johtaa rahan kulutuksen vähenemiseen. Esimerkiksi periaatepäätös, että joka hallintokunta, joka esittää yhden euron lisäystä jollekin menokohdalle esittää samalla kahden euron vähennystä muille menokohdille. Yhtä veroeuron lisäystä vastaan kunnasta on löydyttävä kahden euron menosäästöt. Tämä johtaa siihen, ettei menoesityksiä tule.
Tiedän, että tämä esimerkki toimii paremmin teoriassa kuin käytännössä. Mutta tosi asia on sekin, että yksikään lautakunta ei pysty menoleikkauksia kohdentamaan oikein, ellei hallintokunnan virkamiehistä, joku sellaisata esitä. Tässä mallissa joka hallintokunnan olisi pakko niin tehdä.
Löytyykö kunnissa sitten leikattavaa. Itse en käyttäisi laihdutuskuurista leikkausnimitystä lainkaan, vaan puhuisin tehtävien ja toimenkuvien kirkastamisesta. Kuinka paljon kunnissa tehdään töitä, joille ei ole hintaa lainkaan. Virkamiehet ovat kuukausipalkkalaisia. Palkka maksetaan ammattitaidosta, vastuun kantamisesta ja jakamisesta. Siten ei tarvitse laskea esimerkiksi, paljonko maksaa yhden sähköpostin lähettäminen tai siihen vastaaminen. Tai lautakunnan esityslistan kirjoittaminen saati, että laskettaisiin paljonko yhden katusuunnitelman tekeminen maksoi ensi ajatuksesta asfaltin jäähtymiseen asti.
Kustannuslaskentaa pitäisi käyttää joka paikassa, jotta jokainen näkisi onko tässä mitään järkeä.
Pitkän toimittajauran aikana olen lukenut eräänkin esityslistan. Naantali ei ole tässä mikään huono esimerkki, mutta esimerkki kuitenkin.
Olen aina ihmetellyt miten meillä voi olla yhteiskunnassa varaa vatvoa mitätöntä asiaa valtavassa organisaatiossa ilman, että sen kustannukset alkavat tuntua jossakin. Jos jokin asia on lähes joka hallituksen kokouksen listalla puolen vuoden ajan aina täydennettynä jonkin hallintokunnan lausunnolla, joka saatetaan lähettää vielä uudelleen toiselle hallintokunnalle lausuttavaksi, se täytyy johtua vain siitä, että lausunnon mukana ei ole hintalappua paljonko se maksoi.
Opettajat, lääkärit, terveydenhoitajat ja lähes kaikki kunnan palveluksessa olevat vastaavat työnsä ohella aina johonkin kyselyyn, osallistuvat johonkin tutkimukseen tai ainakin lukevat jonkin projektin väliaikatulokset, johon toivotaan vielä täydentäviä ideoita ja ajatuksia.
Onko kukaan miettinyt kuka niitä vastauksia ja tuloksia tarvitsee ja paljonko vastausten käsittelyyn ja analysointiin pitää olla väkeä palkattuna, jotta edes kaikki tulee kerran läpi luetuksi. Jos rehtorille annettaisiin lista siitä, että opettajahuoneellisen käyttämää viikkotyöaikaa kuluu vartti päivässä eli 20 opettajan työhuoneessa yhden opettajan työpanos viikossa, joka maksaa yhden viran palkan kuukaudessa ja 37.000 euroa vuodessa. Kuinka moneen kyselyyn sen jälkeen aikaa riittäisi.
No, kaikki ovat kuulleet lääkäreiden ja hammalääkäreiden pakollisista toimistoajoista, jolloin paperitöitä on tehtävä oli niitä tai ei. Jono oven takana kasvaa, mutta minkäs teet kun et saa ottaa vastaan niin et saa.
Sille nyt ei tietysti mahda mitään, että jos kaikki opettajat ryhtyisivät vain opettamaan, lääkärit tutkimaan ja hoitajat hoitamaan, joku osa julkisen vallan palveluksessa huomaisi pian olevan vailla tekemistä - etenkin vailla järkevää tekemistä. Mutta ne virat löytyvät kyllä jostain muualta kuin suorittavasta portaasta, joka jo nyt tekee töitä ja osin turhaa työtä näännyksiin asti. Turha tekeminen on saatava pois virastoista olipa se kuinka vähäistä tahansa.
Kunnissa velkatilanne luulisi huolestuttavan, sillä vaikka korkomenot ovat alhaalla nykyinen velkamäärä estää uuden rakentamisen lainarahan turvin. Hyvä, että vuosikate riittää nykyisten velkojen hoitamiseen etenkin, jos tiukempia vuosia on enemmän edessä kuin takana.
Keskustelussa julkisen talouden menoleikkaukista minua huolestuttaa se, että ikään kuin kunnissa ei olisi enää varaa mistä säästää. Jokainen kotitaloutta hoitava ymmärtää, että jo kysymyksen asettelu on absurdi - huvittava. Jos rahaa ei ole, niin sitä ei myöskään ole mistä käyttää. Kunnissa ei ole koskaan vielä jouduttu laittamaan solmua letkun nokkaan, josta raha virtaa. Putki veronmaksajan taskuun tai pankin lainaholviin on aina raollaan, täytyy vain valita kumpaa putkea kuinka vuolaasti kulloinkin käyttää.
Minussa kunnissa pitäisi oikeasti laittaa voimaan sääntö, joka johtaa rahan kulutuksen vähenemiseen. Esimerkiksi periaatepäätös, että joka hallintokunta, joka esittää yhden euron lisäystä jollekin menokohdalle esittää samalla kahden euron vähennystä muille menokohdille. Yhtä veroeuron lisäystä vastaan kunnasta on löydyttävä kahden euron menosäästöt. Tämä johtaa siihen, ettei menoesityksiä tule.
Tiedän, että tämä esimerkki toimii paremmin teoriassa kuin käytännössä. Mutta tosi asia on sekin, että yksikään lautakunta ei pysty menoleikkauksia kohdentamaan oikein, ellei hallintokunnan virkamiehistä, joku sellaisata esitä. Tässä mallissa joka hallintokunnan olisi pakko niin tehdä.
Löytyykö kunnissa sitten leikattavaa. Itse en käyttäisi laihdutuskuurista leikkausnimitystä lainkaan, vaan puhuisin tehtävien ja toimenkuvien kirkastamisesta. Kuinka paljon kunnissa tehdään töitä, joille ei ole hintaa lainkaan. Virkamiehet ovat kuukausipalkkalaisia. Palkka maksetaan ammattitaidosta, vastuun kantamisesta ja jakamisesta. Siten ei tarvitse laskea esimerkiksi, paljonko maksaa yhden sähköpostin lähettäminen tai siihen vastaaminen. Tai lautakunnan esityslistan kirjoittaminen saati, että laskettaisiin paljonko yhden katusuunnitelman tekeminen maksoi ensi ajatuksesta asfaltin jäähtymiseen asti.
Kustannuslaskentaa pitäisi käyttää joka paikassa, jotta jokainen näkisi onko tässä mitään järkeä.
Pitkän toimittajauran aikana olen lukenut eräänkin esityslistan. Naantali ei ole tässä mikään huono esimerkki, mutta esimerkki kuitenkin.
Olen aina ihmetellyt miten meillä voi olla yhteiskunnassa varaa vatvoa mitätöntä asiaa valtavassa organisaatiossa ilman, että sen kustannukset alkavat tuntua jossakin. Jos jokin asia on lähes joka hallituksen kokouksen listalla puolen vuoden ajan aina täydennettynä jonkin hallintokunnan lausunnolla, joka saatetaan lähettää vielä uudelleen toiselle hallintokunnalle lausuttavaksi, se täytyy johtua vain siitä, että lausunnon mukana ei ole hintalappua paljonko se maksoi.
Opettajat, lääkärit, terveydenhoitajat ja lähes kaikki kunnan palveluksessa olevat vastaavat työnsä ohella aina johonkin kyselyyn, osallistuvat johonkin tutkimukseen tai ainakin lukevat jonkin projektin väliaikatulokset, johon toivotaan vielä täydentäviä ideoita ja ajatuksia.
Onko kukaan miettinyt kuka niitä vastauksia ja tuloksia tarvitsee ja paljonko vastausten käsittelyyn ja analysointiin pitää olla väkeä palkattuna, jotta edes kaikki tulee kerran läpi luetuksi. Jos rehtorille annettaisiin lista siitä, että opettajahuoneellisen käyttämää viikkotyöaikaa kuluu vartti päivässä eli 20 opettajan työhuoneessa yhden opettajan työpanos viikossa, joka maksaa yhden viran palkan kuukaudessa ja 37.000 euroa vuodessa. Kuinka moneen kyselyyn sen jälkeen aikaa riittäisi.
No, kaikki ovat kuulleet lääkäreiden ja hammalääkäreiden pakollisista toimistoajoista, jolloin paperitöitä on tehtävä oli niitä tai ei. Jono oven takana kasvaa, mutta minkäs teet kun et saa ottaa vastaan niin et saa.
Sille nyt ei tietysti mahda mitään, että jos kaikki opettajat ryhtyisivät vain opettamaan, lääkärit tutkimaan ja hoitajat hoitamaan, joku osa julkisen vallan palveluksessa huomaisi pian olevan vailla tekemistä - etenkin vailla järkevää tekemistä. Mutta ne virat löytyvät kyllä jostain muualta kuin suorittavasta portaasta, joka jo nyt tekee töitä ja osin turhaa työtä näännyksiin asti. Turha tekeminen on saatava pois virastoista olipa se kuinka vähäistä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti