Tuore raportti Naantalin seurakuntayhtymän piispantarkastuksesta on kirjoitettu rakentavasti, mutta joka osaa sitä oikein lukea, on raportti tylyä kerrottavaa. Tuomiokapituli arkkipiispan johdolla toteaa, että seurakunnan työntekijöiden välit ovat yhä tulehtuneet, johtamisjärjestelmät ovat heikot ja yhteydenpito avainhenkilöiden välillä on vajavaista. Suurimmaksi pulmaksi raportti ilmoittaa Naantalin kirkkoherran ja talousjohtajan välit. (RS 31.8.)
Naantalin seurakunnan sisäistä ilmapiiriä on tutkittu pitkään. Eri nimellä kulkevia suunnitelmia on laadittu omin ja kalliisti palkattujen ulkopuolisten asiantuntijoiden voimin. Nyt tuomiokapituli on antanut uusia ohjeita, miten talossa pitää toimia. Aikaa ohjeitten noudattamiseen on kokonainen vuosi.
Kaikki edellä kuvattu on kirkon tapaa hallita ja hallinnoida seurakuntiaan. Tosi asiassa valitukset, raportit ja piispantarkastukset ovat olleet lähinnä paperin pyörittelyä. Oikeasti seurakunnan työntekijöitten saati palvelua tarvitsevien seurakuntalaisten tilasta ei ole huolestunut kukaan.
Seurakuntaa koskevat samat työsopimuslait kuin muita aloja. Työpaikkakiusaamista on työntekijän tai työnantajan edustajan sopimaton käytös oli se sitten millaista laatua tahansa. Lakiin sisältyvät kurinpitosäädökset ei ole tarkoitettu vahingoittamaan vaan oikaisemaan ja korjaamaan tilanteita mahdollisimman varhain.
Jos lain sallimia mahdollisuuksia ei käytetä, siirtyy vastuu nopeasti ylemmälle tasolle, tässä tapauksessa tuomiokapitulille.
Millään työpaikalla ei tule sietää huonoa käytöstä, ei seurakunnissa etenkään, joka jo olemassa olollaan vaalii armoa ja anteeksiantoa. Sen, jos jonkun pitää sallia ja hyväksyä erilaisia ihmisiä, näkemyksiä ja elämäntilanteita, mutta huonoa käytöstä tai työntekijöiden keskinäistä riitelyä ei tarvitse sietää kertaakaan. Niin seurakunnalta kuin tuomiokapitulita tarvitaan asian tilan korjaamiseksi ryhtiä ja selkärankaisuutta. Jos normaalit huomautukset, kirjalliset ojennukset ja varoitukset eivät tuota tulosta, on lyhin ja selvin tie päättää työsuhteet lyhyeen. Laki ei vain salli sitä, vaan velvoittaa siihen.
Se on suoraa, avointa ja selkeää johtamiskulttuuria, jota seurakunnalta raportissa toivotaan. Sellaista olisi pitänyt löytyä jo tuomiokapitulistakin.
Naantalin seurakunnan sisäistä ilmapiiriä on tutkittu pitkään. Eri nimellä kulkevia suunnitelmia on laadittu omin ja kalliisti palkattujen ulkopuolisten asiantuntijoiden voimin. Nyt tuomiokapituli on antanut uusia ohjeita, miten talossa pitää toimia. Aikaa ohjeitten noudattamiseen on kokonainen vuosi.
Kaikki edellä kuvattu on kirkon tapaa hallita ja hallinnoida seurakuntiaan. Tosi asiassa valitukset, raportit ja piispantarkastukset ovat olleet lähinnä paperin pyörittelyä. Oikeasti seurakunnan työntekijöitten saati palvelua tarvitsevien seurakuntalaisten tilasta ei ole huolestunut kukaan.
Seurakuntaa koskevat samat työsopimuslait kuin muita aloja. Työpaikkakiusaamista on työntekijän tai työnantajan edustajan sopimaton käytös oli se sitten millaista laatua tahansa. Lakiin sisältyvät kurinpitosäädökset ei ole tarkoitettu vahingoittamaan vaan oikaisemaan ja korjaamaan tilanteita mahdollisimman varhain.
Jos lain sallimia mahdollisuuksia ei käytetä, siirtyy vastuu nopeasti ylemmälle tasolle, tässä tapauksessa tuomiokapitulille.
Millään työpaikalla ei tule sietää huonoa käytöstä, ei seurakunnissa etenkään, joka jo olemassa olollaan vaalii armoa ja anteeksiantoa. Sen, jos jonkun pitää sallia ja hyväksyä erilaisia ihmisiä, näkemyksiä ja elämäntilanteita, mutta huonoa käytöstä tai työntekijöiden keskinäistä riitelyä ei tarvitse sietää kertaakaan. Niin seurakunnalta kuin tuomiokapitulita tarvitaan asian tilan korjaamiseksi ryhtiä ja selkärankaisuutta. Jos normaalit huomautukset, kirjalliset ojennukset ja varoitukset eivät tuota tulosta, on lyhin ja selvin tie päättää työsuhteet lyhyeen. Laki ei vain salli sitä, vaan velvoittaa siihen.
Se on suoraa, avointa ja selkeää johtamiskulttuuria, jota seurakunnalta raportissa toivotaan. Sellaista olisi pitänyt löytyä jo tuomiokapitulistakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti